Viime vuonna otin suuren haasteen vastaan ja osallistuin Finntriathlonin #kerääkokosarja-kilpailuihin. Kesäkuussa sprintti Vanajanlinnassa, heinäkuussa perusmatka Vierumäellä ja puolimatka Joroisilla sekä kirsikkana kakussa elokuinen täysmatka Tahkolla. Keltanokalle kokemus oli kerrassaan mielenkiintoinen, mutta siitä selvittiin, vaikka hampaankoloon jäi paljon, varsinkin pyöräilystä. Tänä vuonna tavoite on täsmälleen sama, mutta ennätykset on rikottava kaikilla neljällä matkalla - kaikissa lajeissa.
Nykyään meillä on vaan yksi auto, joten yhdistän työmatkoihin juoksua ja pyöräilyä.
Tässä lähdössä hakemaan Kahvakuulaa tarhasta juosten.
Mitä siis minulle kuuluu niinkuin triathlonin näkökulmasta?
UINTI
Jösses maaria. Tavoite oli käydä uimahallissa säännöllisesti. Syksyllä vielä pinnistelin, talvella annoin periksi. En vaan saa itseeni pienintäkään innostuksen kipinää uimahallia kohtaan. Sitä paitsi koko filosofiani liittyen urheiluun on hauskanpito. Haluan kuitenkin myös kehittyä. Tiedän, että se vaatii menemistä mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta kuinka paljon? En tiedä, mutta hauskaa uimahallissa ei ole. Mietin tätä tämän kesän ja kehittelen pakkokeinoja ensi hallikaudeksi. Jos vaan porkkana olisi tarpeeksi makea, kaikki käy. Nyt olen ainoastaan kiitollinen, että kaakelihalliin meno ei enää kummittele mielessä, vaan suuri rakkauteni avovesiuinti on nyt ajankohtainen. Viikolla käytiin jo Lindan kanssa uimassa kilometrin verran. Kasvot ja kädet kestivät kylmää vettä hyvin, mutta varpaat eivät. Ei se silti haitannut.
Karperö.
Alussa oli todella vaikea uida. Hengitys salpaantui, kädet räpiköivät. Oli tunne, että en ole uinut ikinä. Aallot löivät vasten kasvoja ja eteenpäin pääseminen oli hankalaa. Linda varmoilla otteillaan loi luottamusta myös itseeni, mutta kovin kauaksi rannasta en vielä uskaltautunut. Lopussa kuitenkin hengitys jo alkoi toimia ja löysin sen hetkellisen rauhan. Juuri sen kelluvan tunteen, jolloin unohdan ympäröivän maailman, ja jonka vuoksi avovesiuintia arvostan.
Yllättävän lämpimältä tuntui.
Ensimmäiseen kisaan eli sprinttiin on neljä viikkoa ja viimeiseen täysmatkaan 2,5kk. Uskon, että ehdin silti pääsemään sille tasolle avouinnissa, että lyön viime vuotiset tulokseni, mutta suuria aikaparannuksia tuskin on luvassa kuin täysmatkan osalta. Silloin uin todella rauhallisesti. Kunhan vaan kelit jatkuisivat lämpiminä, jotta päästäisiin mereen uimaan mahdollisimman nopeasti. Järvikin käy, mutta meri on meri.
Ensi viikolla uudestaan.
PYÖRÄILY
Vappuna irrotin pyöräni trainerista (laite, jossa voi polkea pyörällä sisällä) ja aloitin seuraavalla viikolla ulkotreenit. Heti ensimmäisellä lenkillä pääsi suuri huokaus. Jos olen laiminlyönyt uintitreenit, olen todellakin onnistunut pyöräilytreeneissäni. Säännöllisesti vähintään kolmesti viikossa olen pönöttänyt pyörälläni keskellä olohuonetta ja katsellut Netlix-sarjoja. Olen näköjään oppinut hieman pyörittämään ja viime vuoden "yhden vaihteen naisesta" kehitttynyt jo useamman vaihteen käyttäjäksi. Voimaa on tullut lisää ja rohkeutta. Lähtökohdat on nyt täysin erilaiset verrattuna viime vuoteen, jolloin vasta aloittelin pyöräilyuraani. Itse asiassa laskeskelin, että tätä tahtia olen polkenut viidessä viikossa jo koko viime kesän pyöräilykilometrit! Esimerkiksi viime viikolla pyöräilyä tuli 297km.
Lempireittini Vaasassa on Köklotintie.
Tänä viikonloppuna vein pyöräni huoltoon Suomen Urheilupyörään Nokialle. Siihen laitettiin tuubirenkaat, uudet kiekot, ketjut, jarrut, ratasjutut ja tankoa laskettiin alaspäin. Kun hieman ensin totuttelen, tankoa saa laskea vielä vähän. Eilen kokeilin uudistettua pyörääni ja huhhuh. Menomatkalla luulin, että oli myötätuuli, kun vauhti kasvoi niin mukavaksi. Mitä vielä! Se myötätuuli oli vasta paluumatkalla ja en kyllä ole koskaan kellotellut tuollaisia kilometrivauhteja. Kun mittariin tuli reilu 30km/h, pyörä ampaisi lähes itsekseen vauhtiin 34-35km/h. Aivan järkyttävää vauhtia minulle, kun olen ennen juntannut koko ajan 27-29km/h vauhdeissa. Toisaalta uudistuksesta sai ihan uudenlaista itseluottamusta ja rohkenin nostaa tehoja. Nyt en malta odottaa maanantain pyörätreenejä!
Fiksattu pyörä.
Oma arvio on, että tänä vuonna pyöräajoista lähtee reippaasti pois, jos on keli kohdillaan. Suurin tavoite on ottaa täysmatkan pyöräajasta pois vähintään tunti ja se on aivan realistista.
JUOKSU
Juoksu on kohdallaan. Sen näytti jo ennätys Hampurin maratonilta. Myös juoksussa lähden hakemaan ennätyksiä kaikilta matkoilta, mutta sitä en osaa sanoa, kuinka paljon juoksuun vaikuttaa koventuneet otteet pyöräilyssä. Viime vuonna nimittäin sompailin paikoitellen niin hitaasti pyörällä, että olin todella hyvissä voimissa ennen juoksuosuutta. Toisaalta olen nyt saanut tehtyä hyviä treenejä ajatellen puoli- ja täysmatkaa, joten ainakin täysmatkalta haetaan 25min. aikaparannusta, koska viime vuonna myös maraton meni hitaasti osaksi pitkien lenkkien puutteesta johtuen.
Kunissa vajaa kolmen tunnin setti viime viikonloppuna.
Kokonaisuudessaan kunto on parempi kuin vuosi sitten. Olen myös nukkunut tänä vuonna yhtä paljon kuin kahtena aiempana vuotena yhteensä, kiitos Kahvakuulan, joka on lopettanut ne pirulliset yöheräämisensä. Palautuminen on siis ollut optimaalisempaa ja se näkyy sekä tuloskunnossa että ulkomuodossa.
Lähden siis rikkomaan viime vuoden tuloksia ensimmäisen kerran Vanajanlinnan sprintissä la 11.6.
Viime vuoden ajat olivat:
Uinti 750m 15.45
Pyöräily 20km 39.34
Juoksu 5km 22.29
Kokonaisaika 1.23.02.
Ja viime vuoden tarinan voit lukea tästä:
Tavoitteena siis rikkoa nuo ajat. Mitään tarkempia aikatavoitteita ei ole. Paitsi haluan alle 1.20 ;)
Triathlonkesä on kohta täällä ja tulee niiiiiiiiiin kivaa!
Kun vielä joku kertoisi, mistä löytäisin uudet juoksukengät?
Näitä Inoveja, jotka ovat olleet vuosia luottokenkäni, ei enää valmisteta.
Tämä pari toki menee tämän kesän, mutta itku on jo valmiiksi puserossa.
