Himohiihtäjä.

Ekaluokkalaisena osallistuin koulun hiihtokilpailuihin, koska meidän oli pakko. Kilpailureitti kiersi Vehmaisten koulun ympäri ja se tuntui jo ennen starttia todella pitkältä matkalta. Muistan kuitenkin, että päätin ottaa homman tosissani.

Saatuani lähtöluvan ampaisin täysillä matkaan. 116 senttiä Marja-Liisaa pisti parastaan. Porkat sohivat ja suksi luisti. Ajattelin, että kaikki katsovat minua. Katsovat sitä, että onpas nopea tyttö. Se tuntui mahtavalta. Annoin vaan mennä. Täyttä nautintoa, pelkkää nautintoa. Sydän oli pakahtua innostuksesta. Eteenpäin, eteenpäin, täältä tullaan! Minähän voitan koko kilpailun.

Jaksoin hiihtää 50 metriä. Sitten oli pakko pitää paussi. Aika pitkä paussi. En jaksanut enää hiihtää metriäkään. En metriäkään. Sydän hakkasi, minun oli jano. Pissahätä. Oli vaan pakko pitää paussi. Aika pitkä sellainen.

En muista, kuinka loppumatka sujui. En muista edes sitä pääsinkö maaliin. Mutta sen muistan, että koulun ruokalassa mehu maistui taivaalliselta jälkeenpäin.

    Vuonna -84.

Tänään kävin verestämässä hiihtomuistoja ensimmäisen kerran 21 vuoteen. Siis 21 vuoteen. Hiihdin kaksi kertaa Tohloppijärven ympäri. Reilu 7km ja 49min. Ja menin täysillä. Ei varmaan tarvitse sanoa, että oli raskasta. Ei varmaan myöskään tarvitse mainita, että juosten olisin ollut jo perillä. Ei varmaan tarvitse kertoa, että oli mahtavaa, kun lonkankoukistajat olivat auki. Eivät ole nimittäin enää. Hyvä, jos huhtikuuksi avautuvat.

Puolessa välissä mietin, että onko tässä mitään järkeä, mutta sitten näin pari avantouimaria.

     

Sieltä sitä tullaan!

Ja sinne mennään!

(oli niin hurja vauhti, että kamerakaan ei ehtinyt mukaan)

Huomenna pitäisi sitten mennä Helsinkiin kokoukseen.

Korkokengät, suorat housut ja kauluspaita.

Viimeistään iltapäivällä on verkkareita ikävä. 

Ilkeitä asioita.

Kahvakuula kuulemma heräsi taas aamulla klo 10. Jaahas. Kun minä olin äitiyslomalla kotona, herättiin joka ikinen Herran aamu seitsemältä ja yöllä heräteltiin äiti lämpimän peiton alta kuuntelemaan kitinää vähintään pari kertaa yössä. Nyt, kun äiti herää joka ikinen Herran aamu töihin tai treenaamaan kuuden jälkeen aamulla ja on Mörököllin vuoro pitää aamuisin huolta jälkikasvustaan, nukutaan yöllä kiltisti ja herätään klo 10. Siis kello 10! Ilkeää. Todella ilkeää. Jälleen yksi asia lisättäväksi listaan "Asiat, jotka otan kanssasi puheeksi heti, kun osaat puhua". Kaikille kuitenkin pitää antaa mahdollisuus puolustautua - myös keittiökäräjillä.

Tänään oli kyllä elämäni mattojuoksu aamuseitsemältä:

2km @ 10km/h
3km @ 12km/h
2km @ 13km/h
2km @ 14km/h
1km @ 15km/h

Kymppiin meni 49.30min.

Helppoa.
Rentoa.
Kivaa.

Ei kai siihen muuta tarvita, kun rakkaus juoksuun ja rakkaus tähän elämään, joka yllättää koko ajan.

  Kuula vauhdissa.

Kiihtyy, kiihtyy.

Aamulla juoksin reippaan kympin klo 06.45. Klo 11.52 oli vuorossa erittäin reipas viiden minuutin vetoharjoitus Vaasan pääkirjaston viereiseltä parkkipaikalta Radio Vaasaan. Molemmat juoksut olivat oikein onnistuneita. Varsinkin vetoharjoituksen tuoma hiki harmaaseen paitaani pukkasi mukavasti läikkyinä pintaan, kun uutiset kaikuivat eetteriin klo 12.

Huomenna oman elämänsä huippu-urheilija tekee kaksi Fustra-asiakasta, juoksee tunnin, käy hierojalla, juontaa iltapäivälähetyksen ja ajaa kohti lapsuudenmaisemia Tampereelle. Ja Fustra-treenit illalla! Lupasin itselleni ensi kesäksi 36v. synttärilahjaksi kunnon sixpäkin. Jaa miksi? Ihan vaan siksi, että voin aina nostaa paitaa peilin ohi mennessäni ja pullistella itsekseni iltojeni ratoksi.

    

Ylhäällä näkyy jo jotakin, jos oikein tiiraa.

  

Kuvauksia, legoja ja pikatreeni.

Tänään päivä alkoi pienimuotoisessa kaaoksessa. Kahvakuulan laittaminen valmiiksi päiväkotiin ja samalla itsensä meikkaaminen studiokuvattavaan kuntoon on epäedullinen yhtälö. Ei sillä, että studiomeikkini poikkeaisi jotenkin arki-, juhla-, yö-, juoksu-, juhannus- tai synnytyslaitosmeikistäni. Toisinaan sitä meikkiä joko ehditään laittamaan vähän enemmän ja toisinaan vähän vähemmän, mutta sitähän laitetaan.

Kuvaus tapahtui Esa Siltalopin studiossa ja kuvattavana oli kaikki Wasa Sports Clubin sekä Lady Line Vaasan Fustra Personal Trainerit. Oli kiva huomata, että kaikki olivat yhtä vaivaantuneita joutuessaan kameran eteen. Siitä huolimatta kuvat näyttivät mahtavilta ja olihan meillä nyt hauskaa!

Iltapäivä vierähti sitten toisessa studiossa eli Radio Vaasassa ja lähetyksen lomassa suunnittelin soittolistaa maratonille Botniahalliin. Tavallisesti en musiikkia kisoissa kuuntele, mutta jos runttaa yli sata kierrosta 400 metrin rataa ympäri, saa musiikista edes jonkinlaisen mielenrauhan osaksi aikaa. Nyt otankin vastaan ehdotuksia hyviksi fiilis-biiseiksi. Soittolistalle laitan ainoastaan 16 erinomaista biisiä, koska haluan kuulla ne juoksun aikana moneen kertaan. Ainoa kriteeri biiseihin on, että niiden pitää räjäyttää sisäinen gepardini.

Ilta vietettiin Legojen parissa. Tein Ukkelille sekä sen Suhina-Sussulle talon.



 

 

Muumilaakson tarinoiden kaikuessa keittiössä, sain 24min. sitä kuuluisaa omaa aikaa. Koska tänään oli lepopäivä juoksusta, oli hyvin energiaa vetää tehokas Fustra-treeni. Kepillä liikkuvuutta, punteilla juoksuasentoa vahvistavia lihaskuntoliikkeitä ja lopuksi pari settiä keskivartaloliikkeitä. Kun vaaleanpunaiset pilvet leijailivat läppärin näytöllä Muumin loppumisen merkiksi, oli äiti hikinen ja Kahvakuula iltapalaa vailla.

 

Sain Mörökölliltä painosetin joululahjaksi.

Todella kätevä, kuten monet kotikuntoiluvälineet.

Siis jos niitä käyttää.



 

Huomenna on tehokäytössä jokainen minuutti. Ainoa mahdollisuus treenille on klo 07.00. Aamuisin kuuden jälkeen vapaaehtoisesti herääminen kiinnostaa kyllä yhtä paljon kuin lakanoiden vaihto. Tai kirjeiden postiin vieminen. Tai kirjaston kirjojen palauttaminen. Tai torttujen vääntäminen housuihin linja-autossa. Vaikeita ja erittäin epämiellyttäviä asioita, joiden eteen on välillä uhrauduttava (?).

Ps. Laitoin blogiin tuon Google-raadin, johon voit liittyä. Olisi kiva tietää teistä, jotka lukevat säännöllisesti blogiani. Sitä kautta löydän myös sinun mahdollisen blogisi!
      

6 päivää, 72km. Vihdoinkin!

Tänään lähdin reippaana töihin jo aamukuuden jälkeen. Tarkoitus oli tehdä Fustra Duo-asiakkaat eli silloin treenautan kahta asiakasta samanaikaisesti. Tunnin Duo-treenin jälkeen oli oman treenin vuoro. Ohjelmassa oli pitkä lenkki, pari tuntia. Olin eilen ollut juoksemassa sykemittarin kanssa ensimmäisen kerran sitten viime syksyn ja tein muutaman havainnon. Sykkeet ovat selkeästi tulleet alas, joten vauhtia on hyvä lisätä sekä vauhtikestävyys- että peruskestävyysharjoituksiin. Olen siinä mielessä "laiska" treenaaja, että tykkään nylkyttää samalla temmolla vaikka maailman ympäri, koska se tuntuu hyvältä. Välillä sitten menen mukavuusalueen ulkopuolelle ainoastaan todetakseni, että täällä ei ole mukavaa. Harvoin olen juossut treeneissä kisavauhdeilla.

Aloitin lenkkini ja kirosin mattojuoksun tylsyyttä. Yleensä pääsen aika pian uppoutumaan pääni sisälle ajatuksiini ja annan mennä vaan. Silloin en edes huomaa ajan kulumista ja pääsen yli mattojuoksun tylsyydestä.

Reilun parin kilometrin jälkeen puhelimeni hälytti.
"Asiakastapaaminen klo 8.30-10.00"
Jassoo. Oli sitten unohtunut kokonaan.
Ei auta. Töihin, mars!
Ja voin kertoa, että vajaan parin tunnin kuluttua oli pikkuisen hankalaa asennoitua uudestaan pitkään ja tylsään lenkkiin.

Asennoituminen oli todellakin hankalaa aluksi, mutta pelko tylsyydestä oli turhaa. Kymmenen minuutin jälkeen nostin hieman nopeutta verrattuna normaaliin pitkään lenkkiini ja voi voi voi, kun tuntui hyvältä! Juoksu oli helppoa, joten päätin hieman leikitellä vauhdeilla. Sykemittarini oli tänäänkin mukana, joten mielenkiinnosta seurailin myös sykkeitä.

Lopputuloksena päätin lenkin aikaan 1.52 ja ehdin juoksemaan puolimaratonin 21,1km. Tuntui todella helpolta, terveeltä ja iloiselta juoksulta. Pieni harmitus oli mielessä, kun mietin tukkoisia lenkkejä ennen Gran Canarian maratonia. Kunpa se juoksu olisi ollut vasta nyt, kun olen täysin palautunut sairasteluista!

Mutta ei huolta. Botniahallissa juostaan Hallimaraton 2.3 ja minä olen mukana. Teen sen kyllä täysin treenin kannalta ja valmistaudun siihen ihan rennosti eli lepään ainoastaan muutaman päivän ennen kisaa sekä kokeilen kevyempää tankkausta. Sitten juoksen tasasia 5.10min/km-kilometrejä (aikaan 3.40) ja katson kuinka kauan jaksan. Jos menee 30km, tiedän, että Tukholmaan on parannettavaa. Jos menee 42km, kiristetään Tukholman tavoitetta. Siis jos tuo optimisti sisälläni saa päättää.

 

Nyt jo mieli miettii vuoden 2014 maratonkohteita. Yksi ehdokas on Venetsia.

 

Olen käynyt siellä kahdesti ja haluaisin sinne uudestaan.

 

Venetsia, Reykjavik, Krakova, Pariisi, Budapest, Dublin

2014?

       

Pikakuulumiset.

Perjantaina kymppi, lauantaina kymppi ja tänään kymppi. Huomenna kaksikymppiä. Terveenä on mukava treenata. Jos sitä tulehdusta viisaudenhampaissa ei lasketa. Luit oikein. Hampaissa eli monikossa. Tällä viikolla 3/4 viisureista on oireillut. Maaliskuussa hampaat kuvataan ja ainakin ongelmallisin leikataan elokuussa. Ai, miksi en mene yksityiselle ja saa apua heti? En halua apua heti. Henkinen valmistautumiseni elokuun leikkaukseen on vasta alkanut ja totta puhuen elokuukin tekee tiukkaa.

 

Illalla Gran Canarian maratonin jälkeen hymyilytti. 

8 asiaa itsestäni.

Sain Sansulta eilen haasteen blogiini. Näin harvinaisen vapaapäivän kunniaksi keitin pannullisen kahvia ja vastaan haasteeseen.

1. Kiitä haasteen antajaa: Kiitos Sansu! Vastaan tähän mielelläni ja blogisi sai uuden seuraajan.

2. Jaa haaste kahdeksalle bloggaajalle: Selvä juttu. Valitsen Sanniksen, Jemmin, Marin, Markon, Riikan, Sallan, Tanjan ja Sannan.

3. Ilmoita näille haasteesta: Näin teen.

4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi: Minähän tykkään puhua itsestäni, tykkään kirjoittaa itsestäni ja tykkään olla itseni, joten tämä tehtävähän sopii minulle erinomaisesti!


KAHDEKSAN SATUNNAISTA FAKTAA ITSESTÄNI

1. Asioiden pitää olla suorakulmissa. Työpöydällä, kaupan kassalla, pankissa. Esimerkiksi vinossa oleva kortinlukija kaupassa, vinossa oleva kynäteline tiskillä tai vino vuoronumerolappukori pankissa. AUTS! Korjaan ne suoraan. Pyöreät asiat sallitaan, kunhan ne on suorassa. Epämääräiset paperi- ja levypinot sallitaan, kunhan ne ovat suorakulmissa. Kotona en valitettavasti voi asiaan vaikuttaa ja silloin kaikki muodot ovat sallittuja.

2. Lempibändini on Foo Fighters. Listaani kuuluu myös Hanoi Rocks ja Linkin Park. Näiltä bändeiltä menee kaikki. Yksittäisistä biiseistä fanitan ihan mitä vaan kappaleita, joista tulee hyvä fiilis.

 

Krissen kanssa Foo Fightersin keikalla toissa juhannuksena.

Varmaankin menossa 28. raskausviikko.

 

3. Olen Ilves-fani. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Nuoruuteni vierähti Hakametsän hallin kulmilla asuessa ja hallilla käytiin lähes päivittäin. Mutta pituuteni jäädessä vajaaksi (158cm), jäi kansainvälisen mallin ura luomatta. En siis saanut omaa jääkiekkoilijaa, joten nain kolmiloikkaajan. Toisaalta lapset on siinä mielessä kivoja, että niiden kautta voi elää omaa nuoruuttaan uudestaan. Vai mitä?

 

Kahvakuula samanikäisenä kuin luovutettavat koiranpennut.

 

 

Hakametsän kiakkopyhättö. Ipa lämmittelee. 

 



4. Olen vetänyt jumppia enemmän tai vähemmän 12 vuotta. Ohjelmistossa on ollut Les Mills-ohjelmista Bodypump, Bodyattack, Bodystep, Bodybalance ja Bodyattack. Olen ohjannut Spinningiä, Pilatesta, keppijumppaa, tuoliaerobiciä, vauvajumppaa ja lukuisia muita. Mutta nyt olen lopettanut muutamaa satunnaista tuurausta lukuunottamatta. Jumpanveto oli kivaa ja ehkä teen sitä vielä joskus tulevaisuudessa. Nyt nautin juoksemisesta.

 



 

5. Vihaan suolakurkkuja ja paprikaa. Ne toimivat minuun samalla tavalla kuin valkosipuli vamppyyreihin. Muuten kyllä pidän ruuasta ja sen laittamisesta. Ajattelinkin aloittaa ruokablogin, jossa esittelen toinen toistaan kutsuvampia annoksiani.

 

Nam! Ja muovilautaselta.

6. Rakastan kirkkoja. Voisin istua pitkiä aikoja kirkoissa ja nauttia tunnelmasta. Ulkomailla etsin yleensä kirkot käsiini ja sitten vain istuskelen siellä. Minusta olisi hauska joskus opiskella teologiaa, vaikka suhtaudun uskontoihin lähinnä historiallisella perspektiivillä. Lempikirkkoni on Tampereen Tuomiokirkko, jossa menin myös naimisiin. Juuri Tuomiokirkon kirkkokuorossa isovanhempani tapasivat ja itsekin olen laulanut Tuomiokirkon lastenkuorossa.

   

Hääpäivänä.

 

7. Jag älskar Bubs hallonlakritsskallar! Eli lempikarkkini on vadelmalakritsipääkallot. Niitä voisin syödä pussin jos toisenkin ja pääkallot ovatkin Europen lisäksi ehdottomasti länsinaapurimme parasta antia.

 

 

  

8. En ole ikinä pelannut Angry Bird-peliä, enkä ole koskaan edes nähnyt Angry Bird-peliä.

 

 



Siinä siis kahdeksan asiaa itsestäni. Nyt ponnari väkkärälle ja kohti juoksutreenejä!