perjantai 14. lokakuuta 2016

Kuninkaalliset polkaisut


Toissa kesänä 4-vuotias Kahvakuula oppi ajamaan pyörällä. Vihjailin yhteisestä lenkkimahdollisuudesta. Hän pyörällä, minä juosten. Loppukesästä tarjoukseni hyväksyttiin. Etenimme 25m ja vahingossa ohitin Kuningas Kahilan. Tästä Hänen Korkeutensa ei pitänyt, vaan huutomyrskyn jälkeen minut mestattiin varaston takana ja pyörä lensi painokelvottoman tekstin säestämänä autokatokseen. Se oli loppu kuninkaallisille polkaisuille Herran vuonna 2015.

Seuraavana keväänä yritettiin uudelleen. Pienetkin vihjauksemme pyöräilystä hiljennettiin välittömästi. Narri hiljaa! Jossain vaihessa Kuningas Kahila sai kuitenkin itse ajatuksen pyöräilystä, koska joutui kävelemään naispuolisen hovilakeijansa kanssa muutaman kerran 2,2km tarhasta kotiin ilman mahdollisuutta päästä lakeijansa syliin.


Muutamat lenkit tehtiin vielä apupyörät vinkuen, sitten Suurnarri otti apupyörät kesälomalla pois. Neljä viikkoa kuninkaallista temppuilua, tekosyitä, loppumatonta temperamenttia, kunnes Kuningas Kahila suostui kokeilemaan apupyörätöntä ajokkiaan pidemmän matkan verran. Kuningas yllättyi positiivisesti ja elokuussa tarhaan mentiin ilman apupyöriä. Hovilakeija juosten, Kuningas Kahila pyöräillen. Ja se toimi. O-N-N-E-K-S-I.

Tästä lähti hieno yhteistyö. Esimerkiksi tämän viikon tiistaina juoksin aamulla tarhaan Kuninkaan pyöräillessä. Tarhalta jatkoin vielä lenkkiäni ja sain kokoon tunnin mittaisen aamulenkin. Keskiviikkona hain Kuninkaan tarhasta juosten ja tultiin kiertoreittiä takaisin - Kuningas hurjasteli pyörällään ja itse yritin pysyä perässä. Jälleen tunnin mittainen juoksulenkki. Tänään mentiin sitten Kuninkaan toivomuksesta bussilla ja juoksin kiertoreittejä pitkin tunnin verran tarhasta kotiin aamukahville.

Toissaviikolla piti yhdistää töiden jälkeen kaupassakäynti ja tarhakeikka. Siis juoksureppu selkään ja jälleen kiertoreittiä pitkin kauppaan. Reppuun ainoastaan pakolliset ostokset ja juosten tarhalle, jossa jälkikasvu jo odotti pyörän kanssa. Kertyi 12km, joista viimeiset kolme kilsaa painavan repun kanssa kasvatettiin luonnetta. Kun päästiin kotiin, oli päivän treeni tehty ja oli aika keskittyä yhdessäoloon.


Juoksureppu selässä ruokakauppaan!

Näin pystyn treenaamaan aikana, jolloin treenituntini eivät ole keneltäkään pois. Työmatkojen ja tarhamatkojen hyödyntäminen on ajallisesti ihan huippua! Toiveeni olisikin, että mahdollisimman monessa työpaikassa olisi suihkumahdollisuus työntekijöille. Silloin varsinkin monet perheelliset, jotka taistelevat mahdottomien aikataulutuksien ja huonon omantunnon kanssa, voisivat hyödyntää työmatkat reippaasti kävellen, juosten tai pyöräillen. Ja kuten tiedätte, kun ihmiset liikkuu, on myös työnantajalle saatu hyöty mittaamaton.

Suihkujen ja työmatkareippailujen puolesta,
Miia  


4 kommenttia:

  1. Työpaikan parkkipaikallakin on enemmän tilaa kun mahdollisimman moni saapuu töihin juosten tai pyörällä. Win-win!
    Kyllä tuo ajansäästö on ihan älyttömän suuri. Jos nyt vaikkapa ite aattelen, että mulla menisi työmatkoihin 40 minuuttia päivässä niin juoksemalla työmatkat saan KOKO muuten ihan hukkaan menevän ajan hyödynnettyä harrastukseni parissa. Vaikka mulla ei samanlaisia kiireitä ole kuin perheellisillä niin tuo on kuitenkin hyvin merkittävä ajanlisäys päivän aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin Matti! Jos en hae lasta tarhasta, mulla lähtee bussi klo 17.05. Oon sillä kotona 17.33. Juosten lähden klo 17 ja jos meen suorinta reittiä kotiin, oon kotona 7,5km:n jälkeen klo 17.40. Eikä maksa mitään ja ilta vapaa :) Kesällä heitin aamuvuorojen jälkeen parin tunnin pyörälenkin ja menin sitten suoraan tarhalle. Niin kätevää!

      Poista
  2. Meillä vaan Prinsessa polkee sen verran lujaa, ettei rapakuntoinen lakeija pysy perässä :D Pitänee reenata mammalla jonkun verran, että päästään samaan teidän kanssa. Nyt Prinsessa pyöräilee Suurnarrin kanssa ja lakeija sitten suhaa autolla, pikkufiuke peräkontissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Peppe :D :D Mutta suunnitelmahan on erittäin selvä!

      Poista