tiistai 29. huhtikuuta 2014

18 päivää starttiin.

18 päivää starttiin. Ruka ja Karhunkierros, 53km. Hetki hetkeltä syke nousee, kämmenet hikoaa ja unohdun ajatuksiini. Eilen sain kisajärjestäjiltä postia, jossa kerrottiin säännöistä, pakollisista varusteista ja aikatauluista. Luin niistä, että riippusillalla ei saa juosta. Siis onko siellä riippusiltoja? Voi ei. Riippusilloista tulee mieleen Indiana Jones ja naru narulta katkeavat köydet. Voi ei. Oltiin eilen Kahvakuulan kanssa leikkipuistossa ja Kuula halusi minun tulevan liukumäen päälle seisomaan. Menin, se otti vatsanpohjasta ja voin hieman huonosti. Ja se teline oli maksimissaan kolme metriä korkea.

Viime aikoina olen juossut lähes päivittäin maastossa. Sunnuntaina kiersin Degerträskiä pari tuntia ja ihailin heräilevää luontoa. Luonnosta saa voimaa, luonto on voima.


Degerträskiä kiertävän polun alkupäässä on hieman märkää.


Muurahaiset näköjään harrastavat muodostelmien tekoa. 
Sydän on melkein valmis. 
Nuo mustat ovat siis muurahaisia.


Sää oli tyyni. Lokit paistattelivat päivää kivillä.


Joutsenia.

Pyrin juoksemaan vielä viikon verran normaalisti, mutta sitten kevennän harjoittelua Karhunkierrosta varten. Haluan olla Rukalla täysin palautunut ja hyvässä iskussa. Haluan tehdä parhaani ja nähdä, mihin se riittää. Haluan nauttia jokaisesta metristä ja olla maalissa ultramaratoonari. En malta odottaa niitä kauniita polkuja, mahtavia maisemia. Etenkin on hienoa nähdä juoksututtavia ympäri Suomea, juoksuperhettäni. Näitä ihmisiä yhdistää polttava intohimo juoksuun. Ymmärryksen määrä on valtava sekä hyvinä että heikkoina hetkinä. 

Viime aikoina on ollut paljon hommia oman firmani kanssa. Tmi Unelmiia on lähtenyt hyvin käyntiin. Tällä hetkellä pyörii 4 kuukautta kestävä Juoksukoulu ja uusi, kuuden viikon Juoksukoulu aloittelijoille, alkaa viikon päästä. Käynnissä on myös kaksi Jäykkis-ryhmää ja olen saanut muutamia urheilijoiden tilausryhmiä. Iltaisin näpertelen treeni- ja ravinto-ohjelmia ja vappuna Vaasanpuistikon jumppastudiosta pitäisi vielä pestä ikkunat. Lempipuuhaa vappuna. Oikeasti tämä on hurjan mukavaa puuhaa. Ei kyllä yhtään kaduta, että lähdin osa-aikaiseksi yrittäjäksi.

Mukavaa vappua kaikille,
Miia


  





  

torstai 24. huhtikuuta 2014

Läpikulkumatkalla.

23 päivää Rukan Karhunkierrokseen. On aika siirtyä asfaltilta lähes kokonaan metsään. On aika hakea askeleeseen pehmeyttä ja totutella kiviin, oksiin sekä epätasaiseen alustaan. On aika fiilistellä tulevaa juoksua metsässä, tuntea metsän eheyttävä vaikutus, antaa lenkkareiden kastua suon silmään. On aika rauhoittaa ajatuksia ja keskittyä tulevaan.


Aurinko paistoi Gerbyssä kirkkaasti.

Aamulla Kahvakuulan tuttu "Mamma Miia"-huuto herätti tähän päivään. Huuto kajahti aivan liian varhaisessa vaiheessa aamua, mutta silti sitä aina nousee mielellään. Ensinnäkin tuo huuto pistää joka kerta hymyilyttään ja toiseksi uusi päivä tarkoittaa uusia mahdollisuuksia, uusia kokemuksia ja uusia onnellisuuden hetkiä. Saan herätä tähän päivään, tähän elämään ja mikä parasta, saan vetää nuo lenkkarit jalkaani.


Inov-8 X-talon 190. 
Näillä mennään Karhunkierroksella, 
vaikka toisessa on jo pienen eläimen mentävä reikä.

Käyttämäni kengät ovat todella kevyet, ohuet ja sopivat jalkaani täydellisesti. Ainoa huono puoli on, että jos lyöt varpaasi kiveen, lyöt varpaasi kiveen. Materiaali on niin ohutta, että se ei juuri suojaa iskuilta. Pysyy ainakin hereillä, jos askel laahaa, eikä unohdu mielikuvitusmaailmaansa leikkimään menninkäisten kanssa.

Tänä aamuna jalat olivat hieman jäykät eilisestä kuntopiiristä, mutta kropan lämmetessä jäykkyys hävisi. Juoksin lähimetsäni polkuja ristiin rastiin tunnin ja samalla suunnittelin tulevan dekkarini erästä kohtausta, jossa ajattelin herkutella alkukantaisilla tunteilla. Kohtausta, jota en halua vanhempieni lukevan, joten heidän kappaleestaan tulee puuttumaan pari sivua. 


Peikkometsä, kivenheitto kotiovesta.

Metsässä elämä näytti jälleen suhteellisuutensa. Kun aloin juosta metsässä, tajusin ensimmäistä kertaa kunnioittaa elämää ympärilläni. Nuo kivet ja nuo puut ovat olleet siellä kauan ennen minua. Kun minä olen poissa, ne jäävät. Luonto on maailman keskus, luonto mahdollistaa meidän elämämme. Me olemme ainoastaan vierailijoita ja minä olen ainoastaan läpikulkumatkalla. Voin tehdä matkastani kokemusrikkaan, aistikkaan ja mielenkiintoisen. Voin tehdä elämästäni ihan mitä vaan. 

On helppo olla onnellinen. Minä olen päässyt tähän maailmaan. Minä saan kulkea tämän elämän läpi. En voi jäädä tänne, mutta jostain syystä sain tulla tänne kokemaan tämän elämän. Elämän lahjan. Ainutlaatuista. 

  
  
  


 

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Määräviikko 100km.

Viime viikon tavoitteena oli juosta 100km. Tämä oli ollut mielessäni jo pitkään, mutta ajallisesti tuollaisen määrän juoksemisen järjestäminen on kieltämättä hankalaa. Tultiin kuitenkin Kahvakuulan kanssa Tampereelle mummolaan pääsiäiseksi, joten sain mahdollisuuden toteuttaa tämän tavoitteen. Arjessa treeniajan järjestäminen klo 08-21 on välillä todella haasteellista, kun yöunista en enää treeniaikaa ota. Se ei nimittäin ole sen arvoista. Jos en nuku tarpeeksi, en jaksa edes treenata laadukkaasti, enkä jaksa pyörittää arkea sen arvoisella otteella. Öisin siis nukun mahdollisimman monta tuntia, en treenaa. Elämä on liian kiva koettavaksi ilman ainaista univelkaa, jota tulee pienen lapsen kanssa joka tapauksessa.


Pyhäjärvellä veneet odottavat soutajia.

Fyysisesti tämä satasen haaste meni suhteellisen helposti. Olen tottunut treenaamaan yli kymmenen tuntia viikossa, joten nyt kaiken treenin kohdistuessa juoksemiseen, eteni treenit omalla painollaan. Sain rytmitettyä treenit hyvin ja satasen rikkomiseen tarvittiin kahdeksan juoksukertaa. Treenien vauhdit olivat pääosin hiljaisia, joten koko viikko mentiin peruskestävyydellä.


Näsijärvellä oli tyyntä.

Kahdesti juoksin kiertoreittiä työmatkat. Kerran yhdistin lenkin ajomatkaan eli muiden matkatessa takaisin jäähallilta autolla kotiin, juoksin saman matkan. Ainoastaan kolmesti lähdin erikseen lenkille.


Tohloppijärvi illan jo hämärtäessä.

Nyt huilaan tämän päivän ja siirryn laumani kera Tampereelta takaisin Vaasaan. Huomenna pääsen jälleen juoksemaan juoksukoululaisten kanssa. Tiistai-iltana on myös ensimmäinen Tmi Unelmiian Jäykkis-jumppa, joten tulossa on mukava päivä. Seuraavat neljä viikkoa juoksen sitten mahdollisimman paljon metsässä, koska Rukan Karhunkierros lähestyy päivä päivältä.

 


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Rakkaudesta nautintoon.

Viisi viikkoa ja edessä on Karhunkierros Rukalla. Sitä huomaa ajattelevansa tulevaa tapahtumaa yhä useammin. En ole koskaan käynyt Rukalla, en lähimaillakaan. Katselen välillä videoita Youtubesta ja fiilistelen. Polkuja, kauniita maisemia, tunnelmaa. Välillä unohdan, että siellä pitäisi juosta 53km, saan juosta siellä 53km. Mikä etuoikeus!

Asenteeni juoksuun on muuttunut valtavasti kuluneen kahden vuoden aikana, joina olen lenkkareita puolitosissani kuluttanut. Ensin uhosin ja piiskasin itseäni kohti tuloksia. Sitten nuolin rasitusvamman aiheuttamia haavoja, koska kuuluisa lausahdus "liian paljon, liian varhain" osui pitkän matkan ohjuksen lailla omaan märkään lenkkariin. Lopulta päätin omistautua ainoastaan sille, mikä on juoksussa minulle kaikkein tärkeintä. Lopulta päätin omistautua ainoastaan nautinnolle. 

On vaikeaa kuvailla sitä tunnetta, joka valtaa mieleni juostessa. Lämmittelyn jälkeen, kun askellus löytää rytminsä luonnostaan, on mahtavaa antaa tossujen viedä. Vain viedä, viedä eteenpäin, ainoastaan eteenpäin. Tunne on jotain fyysisen rasituksen vaativuuden, henkisen vapauden, positiivisen tulevaisuuden ja elämän keveyden väliltä. Juoksu palauttaa mittasuhteet tai oikeastaan se avaa mittasuhteet tarkasteluun. Olen vain pari lenkkitossuja lukuisien lenkkitossujen maailmassa. Maailmassa, jossa lukuisilla lenkkitossuilla on tarinansa kerrottavanaan. Jokainen lenkkitossu on ottanut joskus ensimmäiset askeleensa. Ja minun lenkkitossuni ovat osa tätä lenkkitossujen universaalia maailmaa. Jokainen pari lenkkitossuja tulee joskus matkansa päähän, mutta uudet tossut saavat aina perinnön, jota ei voi rahassa mitata.


Degerträsk valmistautuu kesään.

Eilen olin juoksukoululaisten kanssa kiertämässä Degerträskiä. Jokainen heistä koki Degerträskin ensimmäistä kertaa. Nautin suunnattomasti, kun sain kertoa maastossa juoksemisesta ja olin ylpeä näistä naisista, jotka juoksivat ennakkoluulottomasti, suhteellisen vaativalla reitillä, ensimmäistä kertaa elämässään. Tänään sain sähköpostin, jossa luki:

"Kiitti vielä eilisestä, mulle jäi oikein kaipuu sinne metsäpoluille"

Juuri tämän takia pidän juoksukoulua. Juuri tämän takia kirjoitan juoksublogia. 
Parasta. 
Niin parasta.    

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Arkea ja infoa.

Palautuminen sunnuntaisesta puolimaratonista on sujunut yllättävän hyvin. Maanantain pidin kokonaan lepoa ja fiilistelin onnistunutta juoksua. Eilen olin puhumassa Vaasan yliopiston liikuntapäivässä juoksusta ja höpinöideni jälkeen juoksimme yhdessä rennon rauhallisesti puolisen tuntia. On aina yhtä kivaa  kertoa juoksusta ja vastailla kysymyksiin. Toivottavasti osallistujat viihtyvät juoksun parissa myös tulevaisuudessa ja saivat eväitä harjoitteluun. 

Eilen sain avaimet liiketilaani. Tmi Unelmiia toimii nyt osoitteessa Vaasanpuistikko 15. Jotenkin kaikki tapahtui niin nopeasti, että olen vieläkin vähän pyörällä päästäni. Pääsiäisen jälkeen aloitan jumpparyhmät, jotka tällä hetkellä ovat:

Tiistaisin klo 19.30 - 20.30 Jäykkis-jumppa I
Liikkuvuutta, keskivartaloa, venyttelyä.
Sopii kaikille, erityisesti jäykkiksille.
Ryhmä kestää 8 viikkoa.
Hinta 64e.
Alk. 22.4. 
(2 paikkaa jäljellä)

Lauantaisin klo 8.30 - 9.30 Jäykkis-jumppa II
Liikkuvuutta, keskivartaloa, venyttelyä.
Sopii erityisesti juoksijoille, mutta kaikki jäykkikset ovat tervetulleita.
Ryhmä kestää 8 viikkoa.
Hinta 64e.
Alk. 26.4.
(4 paikkaa jäljellä)

Aloittelijoiden juoksukoulu 26.4 - 17.6
Tiistaisin klo 18.30 - 19.30
Lauantaisin klo 11.30 - 12.30
Yhteistreenejä, teoriaa, oheisharjoitteita, henkilökohtaiset treeniohjelmat. 
Hinta 199e.
(6 paikkaa jäljellä)

Lisätietoja miia.kahila@gmail.com

Ryhmiä tulee lisää hiljalleen, mutta aloitetaan näillä. 


Kävin tänään suunnittelemassa Jäykkis-jumppaa.
Sujuu yllättävän helposti, kun viiden minuutin välein ei tarvitse tanssia Rölli-laulua.
Vaikka kivaa sekin on.


Seuraava koitos on siis 17.5 Rukalla eli Karhunkierros 53km. On niin mahtavaa päästä luontoon juoksemaan ja ihailemaan niitä huikeita maisemia. Onneksi tässä on nyt kädet täynnä työtä ennen sitä, joten aika kuluu nopeasti. Toivottavasti pääsen pääsiäislomalla Tampereelle juoksemaan mahdollisimman paljon maastoon, koska askel kaipaa lisää rentoutta.

Illalla juoksen jälleen töistä kotiin, joten odotettavissa on rento kymppi aurinkoisessa Vaasassa. 
Kivaa keskiviikkoa kaikille,
Miia

  

  

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Komian kirkon hölkkä - puolimaraton.

Sunnuntai-aamuna olin jokseenkin tyytyväinen. Viimeiset kaksi viikkoa 2-vuotias Kahvakuula oli herättänyt äitinsä joka yö ihmettelemään maailmaa, mutta nyt olin saanut nukkua kaksi yötä putkeen. Hiivin keittiöön, laitoin kahvin tulemaan ja hain Hesarin. Samalla loin kisataktiikan puolimaratonille, joka starttaisi klo 12 Ylistarossa.

Päätin lähteä matkaan ennätysvauhdilla. Ennätykseni, 1.39.52, oli syksyltä 2012. Viimeiset puoli vuotta olen panostanut peruskestävyysharjoitteluun, joten olo oli hieman epävarma. Sykettä olen lähinnä nostanut Bodyattack-tunneillani ja maratonvauhtisilla treeneillä, joista olen myös hieman lintsannut. Tuo perushölköttely on vaan niin mukavaa ja vaivatonta.

Asetin tavoitteeksi kilometrivauhdin 4.40min/km. Yksikään kilometri ei saanut mennä hitaammin kuin 4.45min/km. Tuo olisi siis nopeushaarukka. Tällä vauhdilla menisin 17 kilometriin asti ja sitten kiihdyttäisin, jos pystyisin. En uskaltanut lähteä liian lujaa, koska minulla ei ollut aavistustakaan nykykunnostani puolimaratonilla.

Vaikka olin ollut hieman hermostunut aamulla, lähtöviivalla olin yllättävän rauhallinen. Oli kiva päästä vauhtiin ja mielenkiinnolla odotin päivän kuntoa. Epäonnistumista en pelännyt. Miksi pelkäisin? Tiesin olevani kovemmassa kunnossa kuin 1,5 vuotta sitten. Itseni kanssa tekemään sopimukseen kuului myös juoksusta nauttiminen, joten en myöskään halunnut vetää itseäni ihan piippuun. Lopussa oli lupa vähän repiä, mutta muuten ei. Minulle juoksu on nautintolaji ja tuskaa en jaksa tuntea, jos nyt ei ole ihan pakko. Ja mitä väliä, jos ennätystä ei tulisi. Ei kai tämä elämä nyt niin tiukkaa tarpomista ole.    

LÄHTÖ
Laukaus kajahtaa tai itse asiassa en tiedä, kajahtiko laukaus. En kuullut. Mulla soi musiikit korvissa, joten lähdin liikkeelle porukan mukana. Tiesin etukäteen lähtölistasta, että suurin osa Komian kirkon hölkkäilijöistä juoksisi ainoastaan 10km, joten puolivälistä oli odotettavissa yksinäinen juoksu. Silloin saa menoon mukavasti voimaa musiikista. Alun kilometrivauhti asettuu lähelle 4.40min/km. Reitti kulkee kaksi kertaa reilun kymmenen kilometrin lenkuran Kyrönjoen molemmin puolin.

5KM
Alku on jälleen tahmeaa. Se on aina tahmeaa. Lämpenen yleensä siinä 8-9km:n kohdalla, joten tämä oli tuttua kauraa. Päätin pitää huolen, että kilometrit menevät 4.40min/km molemmin puolin.

8KM
Tuttuun tapaan juoksu lähtee kulkemaan ja nautiskelen joka metristä rennolla askeleella, vaikka huomaan juoksevani vinossa. Oikea lapa vetää itsensä ihan kiinni, joten yritän pitää sitä mahdollisimman rentona. Havaitsen, että alkumatkasta tuuli on hieman vastainen. Jos siis tuntuisi vaikealta, voin keskittyä irvistämään matkan 11km-16km, koska loppu tulisi helpommin myötätuulella.

10KM
Kympin väliaika on 46.50. Hymyilyttää mukavasti. Kissoista tuntuu varmaan samalta, kun ne kehräävät. Ratakympin ennätys kahden vuoden takaa on 45.36, joten siitä varmaan saisi pudotettua ihan kivasti.

12KM-16KM
Tuuli on vastainen, mutta ajaudun erään miehen peesiin. Ihan pyllypeesi etäisyydelle en kehtaa mennä, joten peesaan sivultapäin. Huomaan, että kilometrit karkailevat koko ajan 4.40min/km hitaammalle puolelle. Tuuli selvästi vaikuttaa. Roikun peesini seurassa, vaikka mikä tulisi. Pian pääsisin lasketteleen myötäiseen.

16KM
Reitti kääntyy Kyrönjoen toiselle puolelle, sille paremmalle puolelle. Vauhti kiihtyy automaattisesti 4.35min/km. Myötäisempi tuuli, on selvästi helpompaa juosta. Vasemmassa polvessa tuntuu inhottavalta, mutta niinhän se aina. Siitä on turha huolestua. Aloitan tutun mentaaliharjoituksen. Mielikuvitusharjoituksen, jota teen monesti kilpailujen aikana. Harjoituksella psyykkaan itseäni kohti palkintoa eli onnistumista. Jos pystyn etukäteen aistimaan tulevan, haluan sitä vielä kovempaa. Mentaaliharjoittelu antaa myös aivoille erilaista ärsykettä. Se vie ajatuksiani pois juoksusta, ajatuksia pois väsymisestä ja samalla se lujittaa uskoa itseeni. Sillä jos et itse usko itseesi ja kykyihisi, et pysty parhaimpaasi. Et millään. Et ikinä. Saavuttaaksesi jotakin on aina ensin voitettava itsensä. Annettava "minä en kuitenkaan pysty"-ajatukselle turpaan. Kunnolla. Niin lujaa, että et enää ikinä epäile itseäsi.

Oma mentaaliharjoitukseni on yksinkertainen ja käytän samaa myös lenkeillä ennen kilpailuja:

"Näen maalisuoran. Irvistän. Annan mennä. Kiihdytän. Melkein perillä. Tulen maaliin. Nostan käteni ilmaan. Kuulen kuuluttajan hehkuttavan nimeäni. Kuulen tehneeni ennätykseni. Hypin. Pompin. Huudan tutun huutoni "HYVÄ MINÄ". Olen ansainnut sen. Kiljahtelen tyttömäisesti. Pompin lisää. Huudan "JEEEEEE" ja pompin vähän lisää. Hakkaan käsiäni yhteen. Käyttäydyin kuin maailmanmestari. Euroopanmestari. Olympiavoittaja. Ja sitähän minä olen - itselleni. Olen tyytyväinen. Olen onnellinen. Saan ruokaa, saan vettä, saan voittopullan. Saan syleillä itseäni. Saan olla ylpeä itsestäni ja se on kuulkaas ihan OK."

17KM
Sanon peesilleni, että enää 4km maaliin. Että jaksaa jaksaa jaksaa painaa. Että antaa mennä vaan. Hyvä aika tulossa. Päätän pitää vauhdin 4.36min/km vielä tämän kilometrin.

18KM
Mylly pyöriin! Nostan kilometrivauhdin 4.30min/km ja jätän sivupeesini taakseni. Ihmettelen jaksamistani. Juoksu kulkee yllättävän hyvin - vinossakin. Lasken päässäni, että vaikka juoksisin lopun 5min/km, teen silti oman ennätykseni.

19KM
Jaloissa painaa hieman, mutta kiihdytän silti vauhdin alle 4.30min/km. Mietin pullaa. Mietin sitä, että tämä on todennäköisesti tämän vuoden ainoa asfalttipuolikas, joten nyt hoidetaan homma kotiin tyylillä. Kohta on mun hetki. Kohta saan vapauttaa sisäisen Minna Kauppini.

20KM
Kilometri vielä! Paina tyttö paina! Kiihdytän edelleen. Mittari näyttää 4.18min/km. Viimeinen loiva nousu. Päätän irvistää, kyllä viimeinen kilometri pitää irvistää.

21,1KM MAALI
Näen maalisuoran. Irvistän. Annan mennä. Kiihdytän. Melkein perillä. Tulen maaliin. Nostan käteni ilmaan. Kuulen kuuluttajan hehkuttavan nimeäni. Kuulen tehneeni ennätykseni. Hypin. Pompin. Huudan tutun huutoni "HYVÄ MINÄ". Olen ansainnut sen. Kiljahtelen tyttömäisesti. Pompin lisää. Huudan "JEEEEEE" ja pompin vähän lisää. Hakkaan käsiäni yhteen. Käyttäydyin kuin maailmanmestari. Euroopanmestari. Olympiavoittaja. Ja sitähän minä olen - itselleni. Olen tyytyväinen. Olen onnellinen. Saan ruokaa, saan vettä, saan voittopullan. Saan syleillä itseäni. Saan olla ylpeä itsestäni ja se on kuulkaas ihan OK.


Aika 1.37.18.
Ennätys parani reilu 2,5min.
Naisten sarjan voitto.




lauantai 5. huhtikuuta 2014

Huomenna juostaan.

Odotus päättyi onnellisesti. Nyt Tmi Unelmiialla on omat toimitilat eli jumppasali. Pystyn tarjoamaan erilaisille ryhmille juoksijoista aloittelijoihin räätälöityjä tunteja ja jakamaan tätä liikunnan iloa. Suunnittelut ovat jo pitkällä ja moni asiaa tarkentuu lähitulevaisuudessa, kuten kurssitarjonta. Toiminta alkaa välittömästi pääsiäisen jälkeen ja tulen olemaan yrittäjänä osa-aikaisesti.

Tämä on kyllä ollut ihan huikea viikko! Kun yhdestä jännitysnäytelmästä on päästy, tilalle on tullut toinen. Jälleen kerran voin vain vihjailla, mutta fantastisia juttuja on tulossa. Ehkä. Eihän sitä koskaan tiedä. Jotenkin mieleen vaan palautuu maratonin EM-voittajan Janne Holmenin vinkit kilpailuun valmistautumiseen viime keväältä. Janne painotti fyysisen kuormituksen vähentämistä kisaviikolta, mutta etenkin hän painotti henkisen kuorman keventämistä ja siinä ollaan törmätty pää edellä seinään.

Tällä viikolla olen kahtena yönä nukkunut 3 tuntia, koska olen ollut niin innoissani. En edes tunne itseäni väsyneeksi, koska olen niin innoissani. Jännitän, fiilistelen, suunnittelen, ideoin. En huomista puolimaratonia, vaan kaikkea muuta. Yleensä olen erittäin tarkka ruokailujeni kanssa kisaviikolla, mutta tämä viikko on ollut puolittainen katastrofi. Kun henkinen prosessi on käynnissä, unohtaa näköjään jopa perustarpeet. Toivon todella, että tämä kroppa jaksaa huomenna antaa kaikkensa. Pettymään en suostu. Miksi pettyisin, vaikka ennätystä ei tulisi? Mulla on tällä hetkellä kaikki enemmän kuin hyvin. Sekunnit ja minuutit ovat ainoastaan ajanmääreitä. Nautinto asuu sydämessä.

Kohta on yhteislenkki juoksukoululaisten kanssa. Pääsen hetkeksi nauttimaan innostuneista koululaisista ja hyvästä seurasta heräävän luonnon keskelle. Toukokuun alusta muuten alkaa aloittelijoille uusi Juoksukoulu.

Huomenna siis Ylistarossa vuoden ensimmäinen puolimaraton ja lähtölaukaus lakeuksilla kajahtaa klo 12.



Rockrock,
Miia

  

torstai 3. huhtikuuta 2014

Odotan.

Olen aina ollut ihminen, joka kelaa päässään ihan hulluja ideoita. On kyse sitten kulttuurista tai liikunnasta, ideoita piisaa. Aviomieheni Mörökölli joskus väsyy tähän jatkuvaan ideointiin. Toisaalta on kuulemma hauskaa, koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Työelämässä olen se, joka ehdottelee luovia ideoitaan ylemmille tahoille. Hyvin harvoin niitä kuitenkaan menee toteutukseen saakka, koska a) ne ovat joskus oikeasti pähkähulluja b) niille ei löydy toteuttajaa c) olen ainoa, josta idea on hyvä.


Viime syksynä kaivoin kuopan. 
Mielestäni se oli niin hieno kuoppa, 
että kaivoin toisenkin.
 Ihan vaan omaksi huvikseni.

Olen ollut liikunta-alalla vuodesta 2000. Sitä ennen pelasin ja valmensin koripalloa. Liikunta-ala on kulkenut mukanani kaikki nämä vuodet. Olen työskennellyt yli kymmenen vuotta Personal Trainerina, lukuisten eri ryhmäliikuntatuntien ohjaajana, olen suunnitellut ja vetänyt useita laihdutuskursseja sekä liikunnan starttikursseja. Nykyään olen suuntautunut enemmän juoksuun, mutta varsinkin liikunnan aloittelijat ja laihduttajat ovat edelleen sydäntäni lähellä. Koulutukseltani olen myös kulttuurituottaja ja koulutusta on helppo soveltaa liikunta-alalle.


Vuosi sitten Kanarian maratonin jälkeen.

Joskus eteen tulee mahdollisuus. Siihen joko tarttuu tai ei. Sanonta "yrittänyttä ei laiteta" pitää paikkansa. Kukaan ei tule himaan sanomaan, että tässä olisi sulle idea ja laitan tämän sulle käytäntöön. Kyllä sitä pitää itse uskaltaa ja itse tehdä. Sinä itse olet paras ihminen toteuttamaan omat ideasi, jos uskallat. Ja siitäkin päätät sinä itse.

Odotan puhelinsoittoa. Odotan puhelinsoittoa, joka määrää tulevaisuuden suunnan. Se joko toteuttaa yhden suuren unelman tai siirtää sitä eteenpäin. Olisi jo hauska kertoa siitä teille, mutta vielä ei voi. Ensin pitää odottaa.  

Sitten seuraava aihe.

Valmistautuminen sunnuntain puolimaratoniin sujuu suunnitelmien mukaan. Eilen Mörökölli veti penikat auki ja kipu oli ihan hirveä. Se sattui niin hirveästi, mutta minkäs teet. Kintut on saatava auki, jotta pääsen ennätyksen kimppuun sunnuntaina. Kahvakuula nukkui hieronnan aikana viereisessä huoneessa ja vanhempani istuivat toisessa. Siinä ei siis huudettu, ei kiroiltu komiasti. Tuli vaan paljon tukahdutettuja tunteita, joita saa purkaa sitten pariterapiassa.






tiistai 1. huhtikuuta 2014

Kauan odotettu kisakausi.

Kuten aikaisemmin olen kertonut, laitoin pystyyn oman toiminimen. Työskentelin Personal Trainerina yksityisessä kuntokeskuksessa kymmenisen vuotta, mutta nyt oli aika jatkaa matkaa omilla ideoilla. Eilen Tmi Unelmiia sai omat Facebook-sivut ja vajaassa vuorokaudessa tykkäyksiä on tullut jo yli kolmesataa! Tästä kiitos kaikille ystäville, juoksukavereille sekä täysin uusille tuttavuuksille. Tulen jakamaan sivuilla toimintaani liittyviä uutisia, mutta myös blogipäivityksiä sekä treeni- ja ravintovinkkejä. Aion päivittää blogiani tästä lähtien useammin, jotta sitä on mielekkäämpää seurata. Uusille lukijoille tervetuloa mukaan ja vanhoille tuhannet kiitokset, kun jaksatte roikkua mukana!

Sitten asiaan.

5 päivää seuraavaan juoksukilpailuun. Tavoitteena juosta puolimaratonin ennätys eli alle 1h 39min. Olo on todella epävarma, mutta en anna sen haitata. Sunnuntaina aion nauttia koko 21,1km Ylistaron maisemista ja erityisesti aion nauttia juoksusta, kivuttomasta juoksusta.


Lauantaina juoksin töihin radiolle, 
sieltä Juoksukoulun yhteislenkille ja kotiin.
Matkaa kertyi yhteensä 26km, mutta pilveettömän taivaan alla kelpasi juosta.

Paljon on vielä tehtävää ennen ensi sunnuntain puolimaratonia. Tehostettu keskivartalotreeni sävyttää tätä viikkoa ja huomenna on tarkoitus vierailla hierojalla eli aviomiehelläni Mörököllillä, joka lupasi heikkona hetkenään hoitaa vaimon kintut kuntoon. Lupaus on lupaus, myötä- ja vastoinkäymisissä, joten voitelen itseni huomenna kookosöljyllä ja otan kivun vastaan. Kookosöljy on muuten erittäin hyvää hierontaan. Se ei imeydy niin helposti, joten on todella riittoisaa.

Oikea olkapääni on myös hieman ärtynyt älypuhelimen jatkuvasta näperryksestä (whaaat, voi twitter sentään...), joten lääkkeenä siihen teen vielä muutamana päivänä olkapäälle ja lavalle täsmähyökkäyksen eli räätälöityä tuki- ja liikkuvuustreeniä. Jalat käyn treenaamassa kuntosalilla vielä kertaalleen. Tänään juoksen töistä kotiin vauhtileikitellen eri nopeuksilla ja perjantaina pidän Bodyattack-tuntini. Siinä on sitten tämän viikon treenit. Muuten otan rennosti ja kasvatan juoksuintoa.


Isolahti.

Sunnuntaiksi on luvattu hienoa säätä, puolipilvistä ja poutaista. Lämpötila voi olla jopa +8c, joten kevyellä vaatetuksella saa matkaan lähteä. Tuuli on vielä hieman epäselvää. Lauantaiksi on luvattu tuulta kohtalaisesta jopa navakkaan, joten todella toivon, että tuuli pysyisi kohtalaisena sunnuntaina. Ylistaron Komian kirkon hölkän reitti on tasainen, mutta kulkee aakeeta laakeeta pitkin eli tuulen vaikutus voi olla suuri.   


Tästä se kisakausi lähtee: 

6.4 Komian kirkon hölkkä 21km

17.5 NUTS Karhunkierros Trail Ultra Ruka, 53km

29.5 Bodom Trail, 21km

25.7 NUTS Midnight Sun Trail Ultra Ylläs-Pallas-Hetta, 55km 
9.8 PYHÄ Tunturimaraton, 42km
6.9 Nuuksio Classic Trail Marathon, 42km
4.10 Vaarojen Maraton Koli, 43km

Huhhahhei ja mobilaattia parikytä pulloo!