Asenteeni juoksuun on muuttunut valtavasti kuluneen kahden vuoden aikana, joina olen lenkkareita puolitosissani kuluttanut. Ensin uhosin ja piiskasin itseäni kohti tuloksia. Sitten nuolin rasitusvamman aiheuttamia haavoja, koska kuuluisa lausahdus "liian paljon, liian varhain" osui pitkän matkan ohjuksen lailla omaan märkään lenkkariin. Lopulta päätin omistautua ainoastaan sille, mikä on juoksussa minulle kaikkein tärkeintä. Lopulta päätin omistautua ainoastaan nautinnolle.
On vaikeaa kuvailla sitä tunnetta, joka valtaa mieleni juostessa. Lämmittelyn jälkeen, kun askellus löytää rytminsä luonnostaan, on mahtavaa antaa tossujen viedä. Vain viedä, viedä eteenpäin, ainoastaan eteenpäin. Tunne on jotain fyysisen rasituksen vaativuuden, henkisen vapauden, positiivisen tulevaisuuden ja elämän keveyden väliltä. Juoksu palauttaa mittasuhteet tai oikeastaan se avaa mittasuhteet tarkasteluun. Olen vain pari lenkkitossuja lukuisien lenkkitossujen maailmassa. Maailmassa, jossa lukuisilla lenkkitossuilla on tarinansa kerrottavanaan. Jokainen lenkkitossu on ottanut joskus ensimmäiset askeleensa. Ja minun lenkkitossuni ovat osa tätä lenkkitossujen universaalia maailmaa. Jokainen pari lenkkitossuja tulee joskus matkansa päähän, mutta uudet tossut saavat aina perinnön, jota ei voi rahassa mitata.
Degerträsk valmistautuu kesään.
Eilen olin juoksukoululaisten kanssa kiertämässä Degerträskiä. Jokainen heistä koki Degerträskin ensimmäistä kertaa. Nautin suunnattomasti, kun sain kertoa maastossa juoksemisesta ja olin ylpeä näistä naisista, jotka juoksivat ennakkoluulottomasti, suhteellisen vaativalla reitillä, ensimmäistä kertaa elämässään. Tänään sain sähköpostin, jossa luki:
"Kiitti vielä eilisestä, mulle jäi oikein kaipuu sinne metsäpoluille"
Juuri tämän takia pidän juoksukoulua. Juuri tämän takia kirjoitan juoksublogia.
Parasta.
Niin parasta.
Viet aina niin mukana matkallesi. Ja otsake "Rakkaudesta nautintoon" on aistikas johdatus näppärään tekstiin :)
VastaaPoistaKiitos :) Mukavaa, että olit matkalla mukana!
PoistaLoistavasti kiteytetty! Juoksin kuukausi takaperin Barcelonan maratonin kylmiltäni. Oli vapauttavaa juosta ilman sen kummempaa tavoitetta, kuin että pääsee maaliin. Nautiskelin maisemista, toisista juoksijoista ja heijaajista aivan toisella tapaa.
VastaaPoistaKiitos Poppis! Eikös matkasta nauti ihan eri tavalla paineettomasti. Ja itsehän me itsellemme ne paineet luodaan, joita sitten yritämme lunastaa erilaisista syistä.
PoistaHienosti kirjoitettu :) Itse sain poikaystävän tänään mun kanssa pitkästä aikaa lenkille ja yritin siinä matkan lomassa kertoa omia ajatuksiani siitä, miksi juoksen ja miksi se on mun mielestä niin ihanaa. Ei uponnut :D No, ei kai sitä kaikesta aina tarvitsekaan olla samaa mieltä.
VastaaPoistaKiitti Suvi! Heheh :) Se taitaa vähän niinkuin aueta tai sitten ei. Joskus on kyllä ihan hyvä, että intressit on erilaiset :D
PoistaSiis 5 viikon päästä pitäisi juosta Kuusamossa? Siellähän on vielä puolimetriset hanget? Maisemat ja nousut on kyllä komiat - tsemppiä!
VastaaPoistaEi siellä ole, oon sopinut niin Neiti Kesän kanssa. Nyt tulee sellainen kevyt lämpöaalto ja maasto on kuivaa sekä lumeton toukokuussa :D Kiitos tsempeistä!
PoistaOon asunut siinä naapurissa 19 ensimmäistä elinvuottani ja siksi epäilen. Mutta jos oot hyvän diilin tehnyt Neiti Kesän kanssa, niin mikäs siinä ;) Ihanaa, että jatkoit blogiasi, syksyllä tuli tyhjiö hetkeksi aikaa!
Poista