Viime syksynä kaivoin kuopan.
Mielestäni se oli niin hieno kuoppa,
että kaivoin toisenkin.
Ihan vaan omaksi huvikseni.
Olen ollut liikunta-alalla vuodesta 2000. Sitä ennen pelasin ja valmensin koripalloa. Liikunta-ala on kulkenut mukanani kaikki nämä vuodet. Olen työskennellyt yli kymmenen vuotta Personal Trainerina, lukuisten eri ryhmäliikuntatuntien ohjaajana, olen suunnitellut ja vetänyt useita laihdutuskursseja sekä liikunnan starttikursseja. Nykyään olen suuntautunut enemmän juoksuun, mutta varsinkin liikunnan aloittelijat ja laihduttajat ovat edelleen sydäntäni lähellä. Koulutukseltani olen myös kulttuurituottaja ja koulutusta on helppo soveltaa liikunta-alalle.
Vuosi sitten Kanarian maratonin jälkeen.
Odotan puhelinsoittoa. Odotan puhelinsoittoa, joka määrää tulevaisuuden suunnan. Se joko toteuttaa yhden suuren unelman tai siirtää sitä eteenpäin. Olisi jo hauska kertoa siitä teille, mutta vielä ei voi. Ensin pitää odottaa.
Sitten seuraava aihe.
Valmistautuminen sunnuntain puolimaratoniin sujuu suunnitelmien mukaan. Eilen Mörökölli veti penikat auki ja kipu oli ihan hirveä. Se sattui niin hirveästi, mutta minkäs teet. Kintut on saatava auki, jotta pääsen ennätyksen kimppuun sunnuntaina. Kahvakuula nukkui hieronnan aikana viereisessä huoneessa ja vanhempani istuivat toisessa. Siinä ei siis huudettu, ei kiroiltu komiasti. Tuli vaan paljon tukahdutettuja tunteita, joita saa purkaa sitten pariterapiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti