Tänään on siis hyvä päivä. Olen jälleen mukana juoksubisneksissä ja tauon aikana tehtyjä tärkeitä havaintoja ei saa unohtaa:
- Maratonin jälkeen kropalle on annettava aikaa palautua.
- Hieroja joka toinen viikko (jos Mörökölli ei suostu hieromaan kunnolla).
- Kuntosalille kahdesti viikossa, juoksutaukojen aikana useammin.
- Juoksussa käyttöön erilaiset alustat.
- Välillä on hyvä unohtaa juoksu pidemmäksi aikaa ja tehdä jotain muuta.
- Muistaa monipuolisuus liikkuessa.
- Alkava vamma parannellaan heti alkuunsa. LEPO. HETI.
Ei siis mitään uutta auringon alla. Tutuilta asioilta näyttää paperilla, mutta on se perhanan vaikeaa saada perusasiat iskostumaan omaan päähän! Tuntuu kuin suutarilla itsellään ei ole nyt kenkiä laisinkaan. Suoraan sanottuna en ikipäivänä antaisi kenenkään asiakkaani harjoitella samalla tavalla kuin olen itse harjoitellut viimeisen puolen vuoden aikana.
Näin tämä aina menee. Ensin kaivan itselleni kuopan, sitten hyppään sinne pää edellä. Hetken parantelen vammojani kuopan pohjalla ja etsin ratkaisua tilanteeseen. Jossain vaiheessa koen jonkin sortin valaistuksen, keksin keinon päästä kuopasta pois - ennenkuin syöksyn pää edellä kuoppaan uudelleen.
Mutta se on elämää se!
Kaikesta edistymisestä huolimatta tämä vaiva ei ole vielä täysin ohi. Jatketaan venytyksiä, hierontoja ja kuntosalitreenejä. Onneksi on myös pieni flunssa, joten maltan parannella itseäni vielä muutaman päivän. Ehkä, ehkä maanantaina pääsisin metsään kevyelle lenkille. Mää niiiin toivon sitä.
En ymmärrä, miksi Muumeissa muurahaisleijona laitettiin taikurinhattuun.
Jotenkin ilkeää toimintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti