Terveisiä telakalta.

Telakalla.
Päivä 8.

Olen lukenut kaunokirjallisuutta ensimmäisen kerran kahteen vuoteen. Suunnittelen leipovani sämpylöitä viikonloppuna. Olen treenannut päivittäin kuntosalilla ja polkenut polkupyörällä ensimmäisen kerran viiteen vuoteen. Olen pelannut päivittäin jalkapalloa Kahvakuulan kanssa ja syönyt ainakin yhden jäätelön päivässä.
Ruokavaliooni on ilmaantunut muutakin kuin uunikuivaa kanaa, rahkaa, kaurapuuroa, raejuustoa ja valmissalaatteja. Olen jopa tehnyt kanavihannespataa sekä perunoita ja jauhelihakastiketta. Kahdesti.

Kantapää on välillä hyvä, välillä ei. Joka päivä teen uusia havaintoja siitä, mikä toimii ja mikä ei. Havaintojen tekemistä helpottaa koko kropan palautuminen. Lonkankoukistajien ollessa paremmin auki, palautuu lantio lähemmäksi optimaalista asentoa ja koko kroppa notkahtaa parempaan ryhtiin. Oikea hartia, joka kipeytyi lopputyötä tehdessä, on jo viikon tehokkaan Fustraamisen jälkeen paremmassa kunnossa ja orastava nivusvamma palautui itsestään levolla. Eilen Mörökölli löysi sääreni sisäsyrjästä alueen, joka todennäköisesti näyttelee suurta roolia tässä kantapäävaivassa (planttaarifaskiitti). Paljonko kestät kipua, kysyi Mörökölli hymy huulillaan ja antoi palaa. Kymmenen minuuttia kestin, kun Kölli hekotti jalkani parissa. Sen jälkeen olin niin turta kivusta, että vannoin synnytyksenkin olleen lastenleikkiä tähän verrattuna. Mutta se auttoi. Mörökölli on paras. Illalla jatketaan tämän oudon parisuhdeleikin parissa.

Tuntuu, että mulla on liikaa energiaa.
En pidä siitä.

Tuntuu, että koko Vaasa juoksee.
Paitsi minä.
En pidä siitäkään.

Koko kroppa tuntuu kuitenkin päivä päivältä paremmalta.
Siitä pidän.

Ja mun hauis on jo ihan kamalan iso.
(en käy kalassa, joten tämä olkoon tämän kesän kalajuttuni)

Saan myös juoksumattoni vihdoinkin ensi viikolla! Huomenna ostan paljasjalkatossut ja alan totuttamaan jalkojani uudenlaiseen mattojuoksuun. Ulkona mennään tuetuilla kengillä tulevaisuudessakin, mutta matolla homma on toinen. Maton hankkiminen on todellinen helpotus tulevaan syksyyn ja talveen, kun treeniaikaa ei tarvitse enää nipistää univelkaisen äidin yöunista. Nyt pystyn tarvittaessa juoksemaan iltaisin, kun Kahvakuula on nukkumassa ja Mörökölli töissä. Sama homma toimii myös päiväuniaikaan.

Terveisiä siis telakalta.
Kaikki on suurinpiirtein hyvin.