Notkahdus ja onnistuminen.

Tällä viikolla oli aika jättää Midnight Sun Trail Ultran palauttelut taakse ja lähteä uudella innolla kohti seuraavaa tavoitetta eli Kolin Vaarojen Ultraa. Aloitin uudessa työssäni kaksi viikkoa sitten ja kieltämättä erilaisen rytmin asettelu treeniviikkoon on ollut haasteellista. Uuden työn takia henkinen kuormitus on ollut tavallisesta poikkeavaa. Uusia asioita, uusia ihmisiä, uusia käyttäytymismalleja. Myös hektinen työympäristö vaatii osansa yleisestä jaksamisesta, mutta eiköhän tämä tästä muutamassa viikossa tasoitu ja löydän jokaiselle treenille oman paikkansa.

Ukkokarin ranta valmistautuu syksyyn.

Itseäni syksy lähinnä mietityttää.

Tämä pidempi palauttelu kolmen viikon takaisesta ultrasta on toiminut erittäin hyvin. Sain paikat kuntoon, mutta motivaatiota jouduin hieman kaivamaan. Yleensä motivaatio-ongelmia ei ole, mutta nyt tuli kisan jälkeen pieni notkahdus. Kaikki meni niin hyvin, että jossitteluun ei jäänyt varaa. Ei jäänyt mitään hampaankoloon. Olin tyytyväinen suoritukseeni. Tunnustan myös poteneeni ramppikuumetta Vaarojen Ultraa kohtaan. Mihin menin oikein lupautumaan? Jaksanko? Se on rankka kisa. Oikeasti. Mitäs, jos mun hymyni hyytyy?

Tänään kävin pitkästä aikaa Öjenillä.

Huoleni motivaatiotani kohtaan oli turha, sillä alkuviikon yllätysonnistuminen korjasi kaiken. Tiistaina karkasin töistä ja kävin urheilukentällä juoksemassa väsyneellä kropalla kympin uudeksi ennätykseksi 43.58, jolla todistin itselleni jonkinlaista kehitystä tapahtuneen, vaikka nylkytän pääosin peruskestävyyttä. Olen siis edelleen mukana menossa, olen elossa, olen kykenevä siirtämään rajojani ja nyt todellakin mennään kohti Vaarojen Ultraa.

Tänään ensimmäistä kertaa Inovit jalassa sitten Midnight Sun Trail Ultran.

Oli jo ainakin.

Tämän viikon toinen onnistuminen tuli tänään, kun Juoksukoulu jälleen alkoi. Kouluun on ilmoittautunut 15 innokasta ja oli mahtavaa nähdä heidän iloisia ilmeitään, kun syksyn ensimmäinen lenkki onnistui yli odotusten. Metsäkallion kuntorata oli täynnä hymyileviä, iloisia ihmisiä. Näin se pitääkin olla. Jestas, kun hymy antaa energiaa!

Tämän päivän saldo:

Aamulla 45min. pyöräilyä ja tunti hölkkää.

Illalla 1h 15min. polkujuoksua.

Parasta. 

Lenkin jälkeen Compressportin kompressiossäärystimet jalkaan.

Palauttavat mukavasti.

Kesäisin en osaa säärystimiä käyttää, mutta syksyllä ne jo menevät. Varsinkin poluilla aluskasvillisuus repii sääriä (joku kävi jopa jossain lumihangessakin tarpomassa nilkkasukilla), 

joten jospa nämä estäisivät maastossa mm. verenvuotoa ja muita kipuiluja. Tällä kertaa olen siis kaukaa viisas ja opettelen käyttämään näitä jo hyvissä ajoin ENNEN sitä varsinaista kilpailua. 

Huomisen odotettavissa oleva saldo:

3h pyöräilyä.

2,5h juoksua.

Parasta.

Vaarojen Ultran kauhu muuttui tänään innokkaaksi odotukseksi.      

Olisi jo lokakuu.