lauantai 5. maaliskuuta 2016

Ekoja kertoja.


Valmistaudun hiljalleen Hampurin maratoniin, mutta tällä kertaa lähestyn huhtikuista rypistystä hieman eri näkökulmasta. Jotenkin triathlonin aloitus toi tullessaan myös kiinnostuksen (ja etenkin uskalluksen) muihin lajeihin. Elämä on tällä hetkellä pääosin juoksua, pyöräilyä ja uintia, mutta välillä yllätän jopa itsenikin. 

Vaasan Sportin Juniorit haki osallistujia Women's Hockey Schooliin. Yläasteella koin erittäin lyhyen ja ytimekkään kaukalopalloilijan uran. Toisen jääharjoituksen jälkeen luovutin. Hokkareilla luistelu oli armottoman kamalaa ja pitkäjänteisyyttä opetteluun ei ollut. Sen jälkeen en ollut sitten luistellutkaan ja siitä on n. 25 vuotta. 


Hirvee jännitys päällä kopissa ennen jäälle menoa.

Kiinnostusta naisten lätkäkouluun näköjään oli, koska paikalle tuli yli 50 naista. Treenit alkoivat oheisilla, joissa hypittiin ja tehtiin koordinaatioharjoituksia. Sen jälkeen mentiin jäälle ja suoraan sanottuna hirvitti. En ollut ehtinyt edes kokeilemaan saamiani hokkareita etukäteen. Yläasteen muistot laitaan nojailusta nousi mieleen. Yksi kerrallaan muut naiset menivät kaukaloon ja perhana. Nehän luisteli kaikki. Halusin nähdä naiskasoja jään pinnassa, mutta eihän kukaan edes kaatunut. Perhana. Istuin vaihtoaitiossa ja tein päätöksen kahdessa sekunnissa. Minä osaan. Jos 4vee osaa, minä osaan. Ja minä osasin. Treenien hauskin osuus oli ehdottomasti, kun kuljetettiin mailalla kiekkoa ja sen sai ampua(?) maaliin toisessa päässä kenttää. Tai ei se kyllä aina edes mennyt maaliin, vaikka veti kaksi metriä maalin edestä, mutta mulla oli kivaa. Seuraavat treenit ensi viikolla.  

Lauantaina oli sitten aika jatkaa uusien lajien kokeilua. FC Mansikat tarvitsi pelaajia harjoitusmatsiin Real Mamaa vastaan ja tottakai riensin auttamaan. Vähän kyllä mietitytti, kun en ollut koskaan kyseistä peliä pelannut, mutta kyllähän lukuisat telkkarista seuratut matsit käyvät jo kokemuksesta. Ja sitä paitsi, kun on nuoruutensa pelannut älykkäiden ihmisten pallopeliä koripalloa, niin kyllähän sitä yksi jalkapallopeli menee siinä ihan heittämällä. 


Tiesin myös, että jalkapallossa tyyli on tärkeää.

Debyyttimatsini meni oikein hienosti. Pelin aikana mietin ainoastaan muutamaa vähäpätöistä kysymystä kuten

- Miten otetaan pallo haltuun?
- Miten otetaan pallo pois vastustajalta?
- Miten palloa kuljetaan?
- Miten ammutaan liikkuvaa palloa?

Lopputuloksena oli syväjumi lonkankoukistajiin, sisäreisiin ja käsivarsiin. Yksi oma maali ja kaksi maalin edestä ohi vedettyä laukausta. Mutta kivaa oli. Seuraavat treenit ensi viikolla.

Tänään kokeilut jatkuivat. Vanhempieni vieressä Tampereella on luistelurata, joten ajattelin vähän harjoitella hokkareillani ensi viikon lätkätreenejä varten. Kokeilusta tulikin tunnin mittainen mahtava treeni. Paikoitellen jää oli huonoa, mutta ei haitannut yhtään. Mitä pidempään luistelin, sitä helpompaa se oli. Taisin löytää ensimmäisen talviurheilulajin, josta oikeasti tykkään! Hommauslistalle lisätään ehdottomasti retkiluistimet ja tulevaisuudessa haluan tehdä tästä talvisen harrastuksen. Niin kivaa!


Huomenna on pakko päästä luisteleen.
Ihan huippua!

Kävin muuten työmatkalla Uumajassa ja pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan Wattbikeä. Polkutehot olivat todella surkeat, mutta yllättävät. Polkemisen suurin este on sittenkin tuo polvivamma. Jalka on voimantuotoltaan todella heikko ja se väsyy nopeasti. Polvi myös kipeytyy, kun poljetaan suuremmilla vastuksilla ja spurtteja on todella vaikea tehdä. Jalka ei vaan toimi. Mutta kaikesta huolimatta jalka on parempi kuin viime vuonna, joten posin kautta mennään. Hienoa on ollut, että polvi ei kipeydy luistelusta, ei jalkapallosta, vaikka osaan potkaista ainoastaan tällä huonolla jalalla. Huomion arvoista on myös, että ollessani vatsataudissa viime viikolla, tuli lepopäiviä putkeen viisi. Kuudentena päivänä polvi oli jo todella kipeä ja sitä särki istuessa, kävellessä ja jopa maatessa. Pari päivää treeniä ja jalka oli jälleen parempi. Uskokaa tai älkää, liike on paras lääke myös tuhoontuomituissa polvivammoissa.

Ha det så bra,
Miia