maanantai 29. syyskuuta 2014

5 päivää Vaarojen Ultralle.

Koko syksyn kohokohta lähestyy. Lauantaina 4.10 klo 07 starttaa Kolilla Vaarojen Ultra, 86km. Matka tulee olemaan raskas, todella raskas. Maasto on vaativa. Todella vaativa. Loppumatkasta on odotettavissa pimeys, jossa voin joutua taivaltamaan ilman matkaseuraa. Tämä ei ole itselleni pikkujuttu. Tämä on synnytyksen jälkeen pelottavinta koskaan.


Kärpässienet on niin kauniita.

Henkinen valmistautuminen on mennyt hyvin. Olen oikeasti valmis. Uskon selviytyväni matkasta. Uskon siihen, että vaikka fyysisesti tekisi tiukkaa, vedän itseni henkisesti maaliin. Selviydyn, askel askeleelta. Vaikka minua pelottaa, nautin varmasti. Nautin nimittäin matkasta jo nyt. Valmistautuminen on koko ajan läsnä ja vetäydyn päivä päivältä enemmän omaan, rauhalliseen kuoreeni. Tämä kaikki on ihan mahtavaa, oikeasti. Itsensä voittamisessa on jotakin kiehtovaa, mystistä.


Just do it.

Fyysisesti valmistautuminen ontuu. Kuukausi sitten juoksemani Vaasan maraton päättyi 34,5 kilometrin jälkeen. Se oli ensimmäinen keskeyttämäni maraton. 20km:n jälkeen huomasin nestehukan. 30km:n jälkeen oikea jalka petti alta. Jouduin pysähtymään ja jatkoin hitaasti matkaa. Pari kilometriä myöhemmin pysähdyin viideksi minuutiksi. Oikean jalan lihakset menivät kramppiin, polvi ei kestänyt yhtään astumista. Yritin kävellä, ei onnistunut. Venyttelin, otin suolaa. Pääsin vielä pari kilometriä eteenpäin hitaasti juosten. Taas meni jalka alta. Päätin edes kävellä maaliin, mutta en pystynyt edes kävelemään. Aluksi olin pettynyt, mutta en ollut huolissani polven puolesta. Tiesin heti, mistä on kyse. Minulla oli sama vaiva toisessa polvessa kaksi vuotta sitten. Kipu tuntui polvessa, mutta syy oli lihasperäinen. Olin oikeassa. Kaksi päivää, kevyt hieronta reisilihaksille ja olin jälleen treeneissä kiinni. Luulen myös, että nestehukka yhdistettynä väliinjääneeseen hierontaan sekä vähäiset asfalttilenkit olivat kaikki syynä tapahtuneeseen. Sain tästä kuitenkin hyvän muistutuksen siitä, että huolellinen valmistautuminen on tärkeää ja lämpimällä kelillä ei kannata unohtaa suolatabletteja keittiön pöydälle.


Kahvakuula oli mukana minimaratonilla. 
Ennen juoksua Kuula sanoi, että hän saa mitalin - äiti ei. 
Oikeassa oli.

Hauskinta jobin postia toi tullessaan Ilta-Sanomien artikkeli, jossa kehuskelin, kuinka olen nykyään ihan superterve ja flunssat pysyy poissa raakaravinnolla. Heti artikkelin ilmestymisen jälkeen sain flunssan, jossa kärvistelen vieläkin. Väsymys on aivan valtava. Onneksi flunssa ei noussut kuumeeksi, vaan muuttui hiljalleen kurkkukivusta limaisuudeksi. Pää on kipeä jatkuvasta niistämisestä, mutta muuten olo alkaa olla normaali.  


Artikkeli pari viikkoa sitten viikonlopun Ilta-Sanomissa.
Palaute oli yllättävän positiivista.

Koska kisa lähestyy, pyrin olemaan aktiivisempi blogissa ja tuomaan teille tunnelmia ennen matkaa, matkalta ja matkan jälkeen. Etenemistäni voi jälleen seurata kartalta netistä, mutta laitan siitä linkit myöhemmin. 

Mukavaa maanantain jatkoa ihanat,
Miia




perjantai 5. syyskuuta 2014

Huomenna Vaasan maratonille!

Jälleen alkaa olla odotus kohdillaan. Huomenna starttaa Kaarlen kentältä Vaasa Maraton ja luvassa on yhdeksäs kerta, kun juoksumatkana on vähintään 42,2km. Valmistautuminen on mennyt tutun kaavan mukaan. Kahvakuula sairastui enterorokkoon maanantaina, joten yöunet menivät kipeän lapsen itkua tyynnytellessä. Hieroja jäi kokonaan väliin aikataulusyistä, samoin viimeistelylenkki. Kaikki on siis jälleen kunnossa, tutulla kaavalla edetään.


Studiolla jalassa kompressiosäärystimet.
Kaikki keinot kehiin!

Kroppa on väsynyt, mutta mieli haluaa jo juoksemaan. Sehän tässä tärkeintä on. Tavoite on parantaa aikaani 3.37. Minulle riittää muutaman minuutin parannus, mutta kuinka sen teen, on vielä auki. Yksi mahdollisuus on lähteä paukuttamaan 5min/km, jolloin tasaisella vauhdilla loppuaika on 3.30. Vaarana on kuitenkin hyytyminen lopussa, jolloin aika voi tipahtaa lähelle 3.35 - 3.40. Toinen mahdollisuus on aloittaa iisisti ja kevyesti kiihdyttää 30km:n jälkeen. Loppuaika jää varmasti jonnekin 3.35 tuntumaan, mutta juoksu olisi huomattavasti miellyttävämpi. En ole vielä päättänyt lopullista suunnitelmaa, joten lähtöviivalla sitten viimeistelen tämän ajatuksen. Sinänsä tuo aika ei minulle mitään merkitse, mutta ennätykseni haluan tehdä, as always, ja tuo 3.30 raja on vaan jossakin vaiheessa rikottava. Se on ollut alusta asti "se puolimahdoton unelma", joten sitä kohti tottakai edetään.


Eniten odotan sitä, että pääsen juoksemaan. 
Lähes viikon keventely ilmenee hermostuneisuutena, jatkuvana levottomuutena ja kasana pähkähulluja ideoita, joita ei onneksi ole nyt varaa toteuttaa. 

Vaasa Maratonilla kierretään neljästi sama reitti. Todennäköisesti juoksuseuraa on mukavasti ensimmäiset kierrokset, koska mukana on myös sekä kympin että puolikkaan juoksijoita, mutta etenkin loppumatkalle otetaan vastaan kaikki kannustus!

Tuntuu huikealta, että startti numero 9. on huomenna ajankohtainen. Vielä huikeammalta tuntuu, että Vaarojen Ultraan Kolille on enää 4 viikkoa. Se kauhistuttaa, mietityttää ja pelottaa. Onneksi Mörökölli lähtee mukaan, joten maalissa totaalikatkennutta ultrajuoksijaa odottaa ainakin iso syli ja yksi kylmä siideri.