torstai 16. kesäkuuta 2016

Finntriathlon Vanajanlinna, sprintti 2016


Viime viikon lauantaina alkoi kauan odotettu triathlonkausi Vanajanlinnassa sprintillä.

UINTI 750m

Lämmittely vedessä tuntui mahtavalta. Jalat kelluivat, ote tuntui voimakkaalta. Hain paikkaa keskeltä. Viime vuonna ei ollut ruuhkaa. Päätin uida vaan. Eteenpäin. Se on kohta ohi ja sitten pääsen mielekkäämpiin lajeihin. Kolme - kaksi - yksi. Nyt mennään! Kauho! En muuten kauhokaan. Saman tien laattamainen koostumus kumipukuisia naisia edessä. Tiiviisti. Onko ne liimattu yhteen? Eihän tästä päästä oikealta, ei vasemmalta. Samassa takana olevat jo rynnivät vierelle. Potku jalkaan, toinen päähän. Ei stana. Mää oon tässä ihan surkea. Ensimmäinen sata metriä takana. En ole uinut vetoakaan pää veden alla. Mun on pakko lähteä tuon lauman ohi. Kiihdytän vasemmalle. Tuntuu vauhdikkaalta, mutta rytmi ihan kateissa. Syke aivan liian korkealla alun räpeltämisen takia. Nostan pään vedestä ja etsin kääntöpoijua. EEEIII, jälleen kerran olen ajautunut liian kauas reitiltä ja takana oleva iso ryhmä pääsee sisäkautta kiertämään poijua ennen minua. Huoh. Kuules nainen. Jospa nyt uitaisiin vaan ja päästäisiin täältä pois. Pääsen jotenkin rytmiin ja pian jo aukeaa loppusuora. Olin aiemmin päättänyt, että vedän sen aktiivisemmin potkien. Laitoin isompaa vaihdetta ja olinkin kohta jälleen jonkun rykelmän takana. Vasemmalta ohi ja mitä, taas uusi rykelmä. Olkoot. Ei mitään järkeä kuluttaa itseään aivan piippuun. Päätän opetella röyhkeämmäksi ja nopeammaksi. Ei tähän taida muita oikoteitä olla. Yhteislähdöt kuuluvat lajiin ja turha niistä vikistä. Rantautuessani tiedän ihan ilman ajanottoakin, että olin hitaampi kuin viime vuonna. Siinä taisi mennä 1.20 alitus, mutta ei se mitään. Tänään mennään loppuun asti ja pidetään hauskaa.


Uintiin kului 16.16, joka oli 31sek. hitaampi kuin viime vuonna. Toisaalta olen harjoitellut uintia mitättömän vähän, joten ei tähän auta kuin treenaaminen. Naisista sijoitus 61/127. Huoh.

T1-vaihto

Viime vuonna olin ensimmäisessä vaihdossa tuhottoman hidas. Nyt olin tehnyt sopimuksen itseni kanssa, että tänä vuonna se ei toistu. Tämän vaihdon vedän kotiin. Olin käynyt sitä läpi monta kertaa. Heti rannasta juoksuun. Mäki ylös ja vaihtoalueelle. Märkäpuku pois. Numerolappu, pyöräilykypärä ja pyöräilykengät. Pyörä telineestä ja menoksi.

Meni nappiin. Naisista vaihto 13/127. Boom.

PYÖRÄILY 20km

Otin telineestä pyörän, jolla en ollut ajanut metriäkään. Tiesin, mistä vivusta vaihdetaan vaihteita. Se riitti. Pyöräily ajettiin neljänä viiden kilometrin lenkkinä. Aloitin varovasti. Meinasin heti vetää yhden kurvin pitkäksi. Päätin lähteä jokaisen ohimenevän peesin. Tänä vuonna ainoastaan naisten kärki saa mennä ohi. Ei muut. Hiljalleen pääsin pyörästä kärryille. Lisäsin tehoja ylämäkiin, ohittelin ihmisiä. Osa jäi peesiin, mutta tippuivat heti ylämäessä. Ehkä viidentoista vuoden jumppaohjauksista on jäänyt jotakin hyötyä. Pitkiä kyykkysarjoja, happoja, hyppyjä, lisää kyykkyjä, hyppyjä ja koko ajan puhetta jumppahymy huulilla. Kolmannen kierroksen jälkeen olin ihan fiiliksissä. Tää oli niin kivaa! Vauhtia, vauhtia! Se on parasta! Homma rullasi, sain kannustusta (KIITOS!!!) Viimeisen kierroksen jälkeen olin vähän pettynyt. En halunnut lopettaa, pääsin vasta vauhtiin.

Pyöräilyaika parani viime vuodesta 1min. ja 45sek. Keskinopeus oli 31.7km/h ja aika 37.49. Naisista 18/127. Olen tyytyväinen, mutta olisin päässyt vielä lujempaa. Vierumäellä sitten omalla pyörällä.       

T2-vaihto

Toin pyörää telineeseen ja häh! Jonkun pyörä oli jo paikallani! Hämmennyin. Hetken mietin, mitä pitäisi tehdä, mutta en tiennyt, miten näissä tilanteissa tulee toimia. Päätin laittaa pyörän seuraavalle vapaalle paikalle. Etsin varustelaatikkoani. Ei muuten ollut vasemmalla, eikä oikealla. Pikkupaniikki. Parin laatikon päässä näkyi tutut lenkkarit. Äkkiä ne jalkaan ja menoksi. Eka kenkä sujahti. Toinen luonnollisesti juuttui puoleen väliin. Jalat olivat niin jäässä, että en pystynyt liu'uttamaan jalkaterää eteenpäin kengässä. Siinä sitten könötin jalka puoliksi kengässä ja kaksi sormea kenkälusikkana. Muutama nainen juoksi ohitse. Tee nyt jotakin! Keräsin sisäisen zenini, vedin sormikenkälusikkani irti ja potkin kengän jalkaan.

Sijoitukseni 43/127. Tässä meni puoliminuuttia sähläämiseen, mutta ehkä opin jotakin ainakin kenkälusikoista.

JUOKSU 5km

Tää on mun juttu. En tuntenut jalkateriäni kohmeelta, mutta ei haitannut. Nyt pistetään vauhtia. Viime vuoden aika oli minulle onnistuminen, joten jos haluaisin parantaa sitä, on mentävä alusta asti vauhdilla. Mennessäni väliaikapisteen ohitse, kuuluttaja kertoi sijoitukseni. Olin omassa sarjassani 2. Kappas vaan. Pyörä taisi mennä aika nappiin. Juoksureitti 2 x 2,5km oli tuttu edelliseltä vuodelta. Sain paljon kannustusta ja se todella siivitti eteenpäin. KIITOS!!! Kuulin, kun naisten yleisen sarjan kärki tuli maaliin ja laskin, että tänään 1.20 ei mene rikki. Ei, vaikka kuinka puristaisin, mutta hienon ajan voin silti tehdä. Kolmen juostun kilometrin jälkeen jalkaterät olivat vihdoinkin sulaneet ja sain nostettua vauhtia lisää. Aloin kannustaa muita kilpailijoita, koska olin niin fiiliksissä. Juoksu kulki, syke nousi, mutta se oli silti niin kivaa. Tullessani maaliin oli hieno olo. Olin tehnyt huonosta uinnista huolimatta hyvän suorituksen. Pystyin nauttimaan positiivisuuden kautta, nautinnon kautta. En luovuttanut, en halunnut antaa periksi, en, vaikka tiesin tavoitteeni karanneen jo alkuvaiheessa.


Jalkaterät vielä ihan jäässä.
Kuva Tiina Nieminen

Juoksuaikani parani viime vuoden 22.29 -> 21.48. Sijoitus naisissa 10/127. Tää meni hyvin. 

Loppuaika 1.20.52 jäi tavoitteesta vain 52 pientä sekuntia, mutta se kelpasi. Aluksi oli vielä pieni harmitus poskelleen menneestä uinnista, mutta se jäi sille tielleen, kun kuulin maalissa olevani oman ikäryhmäni eli naiset 35-39 sarjan ensimmäinen. En ensin oikein uskonut sitä, koska oon vielä niin keltanokka tämän lajin suhteen, mutta uskottavahan se oli.



Kahden viikon päästä on Vierumäen perusmatka. Tavoite on edelleen sama eli rikkoa omat ajat viime vuodelta. Myös silloin painetaan sata lasissa, kuitenkin jokaisesta metristä nauttien. Ja uinnissa näytän itselleni närhen munatskut.


Pitää varmaan palata Vanajanlinnaan ensi vuonna. 
Se uinnin aika on pakko pistää uusiksi.