maanantai 25. elokuuta 2014

Ja Joulukalenteri lähtee...

Lauantaina oli huikean hauska päivä. Wasa Triathlon järjesti Vaasassa Sun City Triathlonin, jossa matkoina oli lyhyempi pikamatka sekä pidempi perusmatka. Mukana oli paljon ensikertalaisia ja voi sitä itsensä voittamisen iloa! Minut oli palkattu tapahtumaan kuuluttajaksi ja oli kyllä niin mukavaa. Ensi kesänä on aivan pakko kokeilla tuota mielenkiintoista lajia jossakin.

Talkooporukoissa oli mukana ystävällisiä ja innostavia Vaasan Vasamalaisia, jotka samalla mainostivat lauantaina 6.9 järjestämäänsä Vaasan Maratonia. Tästä ei varmaankaan tarvitse kirjoittaa sen enempää. Arvaatte jo. Seuraava maraton on siis 12 päivän päästä täällä Vaasassa. Toisaalta olen helpottunut. Halusin juosta yhden pidemmän, rankemman juoksun ennen lokakuun Vaarojen Ultraa ja nyt se toteutuu. Viimeksi juoksin tasaisen maan maratonin joulukuussa, joten tavallaan on nyt aikakin kiusata itseään. Suunnitelmat siis muuttuivat, mutta mitä väliä. Ihminen on siitä mahtava olento, että se voi muuttaa mieltänsä ihan tuosta noin vaan! Hokkus pokkus! Simsalabim!


Joulukuun maratonilla veljeni perhe pääsi yllättämään.

Sitten arvontaan! Edellisessä postauksessani lupasin arpoa yhden Joulukalenteri-kirjan kommenttiosioon vastanneiden kesken ja toisen Facebook-sivujen päivityksestäni tykänneelle. Jännittävän arvonnan suoritti Mörökölli, joka itse asiassa pettyi, koska luuli itse voittaneensa jotakin. Täällä blogissa Köllin numerologia osui Riksuun ja Facebook-voittajalle on ilmoitettu viestillä (mielestäni nimeä ei saa julkaista, joten en julkaise sitä). Kiitos kaikille osallistuneille, onnea voittajille ja lähiaikoina laitetaan uusi arvonta pystyyn. Tää oli sen verran kivaa!

Oikein mukavaa maanantai-iltaa kaikille,
Miia
 

torstai 21. elokuuta 2014

Voita itsellesi Joulukalenteri-kirja!

Sunnuntaina tein lupaamani pitkän harjoituksen. Aamukahdeksalta lähdin vanhalla pyörälläni kohti Kunia. Tuolla pyörällä polkemista ei voi sanoa positiiviseksi elämykseksi, mutta elämys se on joka tapauksessa. Mielelläni hankkisin kunnon menopelin, mutta suoraan sanottua tässä hankinnassa vastaan tulee raha. En halua ostaa halpaa pyörää, olen nähnyt niitä liian monta ja juuri nyt elämässä on monta muuta tärkeämpää rahareikää. Vanhalla mennään, joten reidet saa ainakin kyytiä.


Matka Kuniin kesti 1,5h ja perillä odotti uusi juoksututtavuuteni Piia. Ensin juoksimme Kunin lyhyen reitti (n.7km) ja perään pitkän reitin (n.13km). Reitit olivat todella hyvässä kunnossa ja oli mukavaa tutustua uuteen ihmiseen. Matka meni nopeasti jutellen ja vaihtelevasta maastosta nauttien. Aikaa metsässä kului 2,5h. Sitten vielä viimeisenä etappina oli pyöräily kotiin eli sunnuntain treeniksi tuli yhteensä 3h pyöräilyä ja 2,5h polkujuoksua. Kokonaisuudessaan treeni meni yllättävän helposti ja palautuminen oli nopeaa. Aion nyt yhdistää enemmän pyöräilyä treeneihin tulevaisuudessa ja samalla haaveilen uudesta pyörästä. Toisaalta se pyöräilyhän on sitten ihan lastenleikkiä, kun saan kevyemmän pyörän vai?


Viime vuoden syyskuussa kävin juoksemassa maastopuolikkaan Jämillä.
Yritän ehtiä sinne myös tänä vuonna.
Tyyli on näköjään ollut viime vuonna vapaa.

Maanantaina oli vuorossa salitreeni, tiistaina pidin omalla salillani kolme Jäykkis-jumppaa ja Juoksukoululaisille venyttelyn, keskiviikkona oli vuorossa urheilukentällä vauhtileikittelyä sekä porrasjuoksua ja tänään vedin rauhallisen tunnin lenkin. Huomenna sekä lauantaina treenit jatkuvat rennoissa merkeissä kohti sunnuntain pitkistä, jolloin on tarkoitus tehdä jälleen vähintään 4 tunnin yhdistelmätreeni. Vaarojen Ultraan on enää 6 viikkoa. Aika menee liian nopesti, mutta kun on aika - olen valmis.

Sitten asiaan. Lupasin Facebook-sivuillani, https://www.facebook.com/tmiunelmiia , että 500 tykkääjän tullessa täyteen, laitan arvonnan pystyyn. Nyt tykkääjiä on jo huikeat 530 kappaletta, joten arvonta tulee tässä:

Kuten teistä monet tietävät, olen mukana yhtenä kirjoittajana "Joulukalenteri - 24 jännityskertomusta"-kirjassa. Nyt arvon teidän lukijoiden kesken kaksi kappaletta. Ensimmäinen kirja lähtee jollekin teistä, jotka tykkäätte tästä blogipäivityksestä Facebook-sivuillani. Koska kaikki blogin lukijat eivät ole Facebookissa, arvon toisen kirjan teidän kesken, jotka kommentoitte tämän tekstin perään haluavanne osallistua arvontaan. Jos olet ovela, osallistut tottakai molemmilla tavoilla. 


Kirjaa saa myös ostaa osoitteesta reunalla.fi

Arvonta suoritetaan sunnuntaina 24.8 eli tasan neljä kuukautta ennen jouluaattoa. Ehkä jopa minä ehdin postittamaan kirjat voittajille ennen joulua. Jos et ole vielä nähnyt kaikesta SoMe-hypetyksestä huolimatta tätä Mega-lehden juttua, http://www.megamedia.fi/fi/haaveita-toteuttamassa/ , käy ihmeessä lukemassa. Siinä kerrotaan myös hieman lisää kirjoittamisestani. 

Onnea arvontaan, 
Miia

lauantai 16. elokuuta 2014

Notkahdus ja onnistuminen.

Tällä viikolla oli aika jättää Midnight Sun Trail Ultran palauttelut taakse ja lähteä uudella innolla kohti seuraavaa tavoitetta eli Kolin Vaarojen Ultraa. Aloitin uudessa työssäni kaksi viikkoa sitten ja kieltämättä erilaisen rytmin asettelu treeniviikkoon on ollut haasteellista. Uuden työn takia henkinen kuormitus on ollut tavallisesta poikkeavaa. Uusia asioita, uusia ihmisiä, uusia käyttäytymismalleja. Myös hektinen työympäristö vaatii osansa yleisestä jaksamisesta, mutta eiköhän tämä tästä muutamassa viikossa tasoitu ja löydän jokaiselle treenille oman paikkansa.


Ukkokarin ranta valmistautuu syksyyn.
Itseäni syksy lähinnä mietityttää.

Tämä pidempi palauttelu kolmen viikon takaisesta ultrasta on toiminut erittäin hyvin. Sain paikat kuntoon, mutta motivaatiota jouduin hieman kaivamaan. Yleensä motivaatio-ongelmia ei ole, mutta nyt tuli kisan jälkeen pieni notkahdus. Kaikki meni niin hyvin, että jossitteluun ei jäänyt varaa. Ei jäänyt mitään hampaankoloon. Olin tyytyväinen suoritukseeni. Tunnustan myös poteneeni ramppikuumetta Vaarojen Ultraa kohtaan. Mihin menin oikein lupautumaan? Jaksanko? Se on rankka kisa. Oikeasti. Mitäs, jos mun hymyni hyytyy?


Tänään kävin pitkästä aikaa Öjenillä.

Huoleni motivaatiotani kohtaan oli turha, sillä alkuviikon yllätysonnistuminen korjasi kaiken. Tiistaina karkasin töistä ja kävin urheilukentällä juoksemassa väsyneellä kropalla kympin uudeksi ennätykseksi 43.58, jolla todistin itselleni jonkinlaista kehitystä tapahtuneen, vaikka nylkytän pääosin peruskestävyyttä. Olen siis edelleen mukana menossa, olen elossa, olen kykenevä siirtämään rajojani ja nyt todellakin mennään kohti Vaarojen Ultraa.


Tänään ensimmäistä kertaa Inovit jalassa sitten Midnight Sun Trail Ultran.
Oli jo ainakin.

Tämän viikon toinen onnistuminen tuli tänään, kun Juoksukoulu jälleen alkoi. Kouluun on ilmoittautunut 15 innokasta ja oli mahtavaa nähdä heidän iloisia ilmeitään, kun syksyn ensimmäinen lenkki onnistui yli odotusten. Metsäkallion kuntorata oli täynnä hymyileviä, iloisia ihmisiä. Näin se pitääkin olla. Jestas, kun hymy antaa energiaa!


Tämän päivän saldo:
Aamulla 45min. pyöräilyä ja tunti hölkkää.
Illalla 1h 15min. polkujuoksua.
Parasta. 


Lenkin jälkeen Compressportin kompressiossäärystimet jalkaan.
Palauttavat mukavasti.

Kesäisin en osaa säärystimiä käyttää, mutta syksyllä ne jo menevät. Varsinkin poluilla aluskasvillisuus repii sääriä (joku kävi jopa jossain lumihangessakin tarpomassa nilkkasukilla), 
joten jospa nämä estäisivät maastossa mm. verenvuotoa ja muita kipuiluja. Tällä kertaa olen siis kaukaa viisas ja opettelen käyttämään näitä jo hyvissä ajoin ENNEN sitä varsinaista kilpailua. 

Huomisen odotettavissa oleva saldo:
3h pyöräilyä.
2,5h juoksua.
Parasta.

Vaarojen Ultran kauhu muuttui tänään innokkaaksi odotukseksi.      
Olisi jo lokakuu.




  

perjantai 1. elokuuta 2014

Ultran jälkeen.

Palautuminen Midnight Sun Trail Ultran jälkeen lähti yskähdellen käyntiin. Olin maalissa lauantaina klo 22.19, makasin yön valveilla ja menin aamupalalle porukan ensimmäisenä klo 07. Tästä alkoikin lähes vuorokauden kestänyt matkustus. Ensin kymmenen tuntia autolla Vaasaan, suoraan lentokentälle, neljän tunnin lento Turkkiin ja kolme tuntia bussissa. Nukkumaan pääsin maanantaina klo 04.30 ja Kahvakuula herätti uuteen aamuun klo 09.

Perjantain klo 07 sekä maanantain klo 04.30 välisenä aikana olin nukkunut yhteensä viisi tuntia ja nekin pätkissä. Olin pitänyt suurimpana esteenä pitkille ultrille osallistumisessa sitä, että en pysty olla paria vuorokautta putkeen valveilla. Tottakai kuntokin pitää nostaa niiden vaatimalle tasolle, mutta tämä viikonloppu laittoi ajattelemaan eri tavalla. Jos kaikki menee hyvin, ensi vuonna osallistun Midnight Sun Trail Ultran 125km:n matkalle ja vuonna 2016 kutsuu joku Keski-Euroopan pitkä taivallus.

Valvominen ja istuminen asettivat palautumiselle suuria haasteita, mutta onneksi lämpö korjaa jonkin verran. Muutenkin kroppa on yllättävän hyvässä kunnossa. Vielä maanantaina jaloissa oli jonkin verran jäykkyyttä, mutta tiistaina ainoa hivenen kipeä kohta oli etureidet. Jalkaterien liikerajat ovat myös niukat, mutta Mörökölli lupasi illalla hieroa ne oliiviöljyllä. Eilen kävin paikallisella hierojalla selkähieronnassa. Sanoin, että saa ottaa kunnolla, mutta ihmeelliseksi hivelyksi se meni. Onhan ne "kuumat kivet" ihan kivoja, mutta mulle hieronta on keino säilyttää juoksukunto - ei rentoutuskeino. Joten siinä vaiheessa, kun kajareista tuli "I am sailing"-biisin panhuiluversio, meinasin karata takaisin altaalle.

Jonkin verran syke on edelleen koholla, mutta eikö se perhelomilla yleensäkin ole? Kahvakuula pisti kyllä parastaan koko alkuloman, mutta nyt 2-vuotias osaa jo uida kellukkeilla ja nipistellä tarjoilijapoikia pyllystä. Tiedä kehen sitten tullut.

Muutama varustefakta menneestä juoksusta, kun niitä tuolla Facebookin puolella kyseltiin:

Jalassa mulla oli Inovin x-talon 190-kengät. Mun suosikit, joita en haluaisi vaihtaa koskaan pois. Tässä juoksussa ne toimi erityisen hyvin. Kenkä on tossumainen ja sillä on nautinnollista edetä, mutta juuri tuon tossumaisuuden takia tarvitsen järeämmän ja pitävämmän kengän Vaarojen Ultralle (lokakuussa Kolilla, 86km). Suosituksia otetaan vastaan.


Reppuna selässä kulki kuvassa oleva Ultimate Directionin 2.0 juoksuliivi. Takana olevaan pussiin mahtui oikein hyvin kaikki eväät ja pakolliset tarvikkeet. Minulle sopi erinomaisesti, että pullot ovat edessä, jolloin paino tulee enemmän eteen. Liivi ei painanut hartioita ollenkaan ja tämän alla käytin Odlon lyhythihaista juoksupaitaa. Tarkoitus oli lähteä hihattomalla matkaan, mutta päätin viime tipassa vaikeuttaa hyttysten toimintaa. Jalassa oli Niken tennisshortsit, joiden alushousut ovat liian pienet ja jäävät koko ajan persposkien väliin. Toimivat siis oikein mukavasti ultrajuoksuissa. NO EI! Mutta minkäs teet, kun jätit juoksushortsit himaan.


Eväät olivat runsaat ja niitä oli riittävästi. Kuvassa olevat raakapallot jätin suosiosta hotellille, koska olivat liian kuivia syötäviksi (teen itse parempia). Geelejä meni 7 ja söin myös kaikki GU:n sekä PowerBarin karkit. PowerBarin karkit olivat mahtavan makuisia, mutta GU:n karkit eivät todellakaan olleet makuuni. Ne oli ostettu alennusmyynnistä, joten oma vikani, kun aloin pihistelemään. Kuvassa olevat hampputoffeet jäi reppuun. En pystynyt edes ajattelemaan niiden syöntiä. Hotellilla ne kyllä maistuivat mahtavilta! 

Vettä meni jonkin verran ja hiukset oli kiinni S-marketin hiuslenksulla.

Eli sellainen reissu. Nyt katseet kohti lokakuista Vaarojen ultraa. Olen itselleni antamassa liikuntakiellossa vielä tämän viikon loppuun asti, joten treenit alkavat vasta maanantaina.

Terveisiä Turkista!