perjantai 1. elokuuta 2014

Ultran jälkeen.

Palautuminen Midnight Sun Trail Ultran jälkeen lähti yskähdellen käyntiin. Olin maalissa lauantaina klo 22.19, makasin yön valveilla ja menin aamupalalle porukan ensimmäisenä klo 07. Tästä alkoikin lähes vuorokauden kestänyt matkustus. Ensin kymmenen tuntia autolla Vaasaan, suoraan lentokentälle, neljän tunnin lento Turkkiin ja kolme tuntia bussissa. Nukkumaan pääsin maanantaina klo 04.30 ja Kahvakuula herätti uuteen aamuun klo 09.

Perjantain klo 07 sekä maanantain klo 04.30 välisenä aikana olin nukkunut yhteensä viisi tuntia ja nekin pätkissä. Olin pitänyt suurimpana esteenä pitkille ultrille osallistumisessa sitä, että en pysty olla paria vuorokautta putkeen valveilla. Tottakai kuntokin pitää nostaa niiden vaatimalle tasolle, mutta tämä viikonloppu laittoi ajattelemaan eri tavalla. Jos kaikki menee hyvin, ensi vuonna osallistun Midnight Sun Trail Ultran 125km:n matkalle ja vuonna 2016 kutsuu joku Keski-Euroopan pitkä taivallus.

Valvominen ja istuminen asettivat palautumiselle suuria haasteita, mutta onneksi lämpö korjaa jonkin verran. Muutenkin kroppa on yllättävän hyvässä kunnossa. Vielä maanantaina jaloissa oli jonkin verran jäykkyyttä, mutta tiistaina ainoa hivenen kipeä kohta oli etureidet. Jalkaterien liikerajat ovat myös niukat, mutta Mörökölli lupasi illalla hieroa ne oliiviöljyllä. Eilen kävin paikallisella hierojalla selkähieronnassa. Sanoin, että saa ottaa kunnolla, mutta ihmeelliseksi hivelyksi se meni. Onhan ne "kuumat kivet" ihan kivoja, mutta mulle hieronta on keino säilyttää juoksukunto - ei rentoutuskeino. Joten siinä vaiheessa, kun kajareista tuli "I am sailing"-biisin panhuiluversio, meinasin karata takaisin altaalle.

Jonkin verran syke on edelleen koholla, mutta eikö se perhelomilla yleensäkin ole? Kahvakuula pisti kyllä parastaan koko alkuloman, mutta nyt 2-vuotias osaa jo uida kellukkeilla ja nipistellä tarjoilijapoikia pyllystä. Tiedä kehen sitten tullut.

Muutama varustefakta menneestä juoksusta, kun niitä tuolla Facebookin puolella kyseltiin:

Jalassa mulla oli Inovin x-talon 190-kengät. Mun suosikit, joita en haluaisi vaihtaa koskaan pois. Tässä juoksussa ne toimi erityisen hyvin. Kenkä on tossumainen ja sillä on nautinnollista edetä, mutta juuri tuon tossumaisuuden takia tarvitsen järeämmän ja pitävämmän kengän Vaarojen Ultralle (lokakuussa Kolilla, 86km). Suosituksia otetaan vastaan.


Reppuna selässä kulki kuvassa oleva Ultimate Directionin 2.0 juoksuliivi. Takana olevaan pussiin mahtui oikein hyvin kaikki eväät ja pakolliset tarvikkeet. Minulle sopi erinomaisesti, että pullot ovat edessä, jolloin paino tulee enemmän eteen. Liivi ei painanut hartioita ollenkaan ja tämän alla käytin Odlon lyhythihaista juoksupaitaa. Tarkoitus oli lähteä hihattomalla matkaan, mutta päätin viime tipassa vaikeuttaa hyttysten toimintaa. Jalassa oli Niken tennisshortsit, joiden alushousut ovat liian pienet ja jäävät koko ajan persposkien väliin. Toimivat siis oikein mukavasti ultrajuoksuissa. NO EI! Mutta minkäs teet, kun jätit juoksushortsit himaan.


Eväät olivat runsaat ja niitä oli riittävästi. Kuvassa olevat raakapallot jätin suosiosta hotellille, koska olivat liian kuivia syötäviksi (teen itse parempia). Geelejä meni 7 ja söin myös kaikki GU:n sekä PowerBarin karkit. PowerBarin karkit olivat mahtavan makuisia, mutta GU:n karkit eivät todellakaan olleet makuuni. Ne oli ostettu alennusmyynnistä, joten oma vikani, kun aloin pihistelemään. Kuvassa olevat hampputoffeet jäi reppuun. En pystynyt edes ajattelemaan niiden syöntiä. Hotellilla ne kyllä maistuivat mahtavilta! 

Vettä meni jonkin verran ja hiukset oli kiinni S-marketin hiuslenksulla.

Eli sellainen reissu. Nyt katseet kohti lokakuista Vaarojen ultraa. Olen itselleni antamassa liikuntakiellossa vielä tämän viikon loppuun asti, joten treenit alkavat vasta maanantaina.

Terveisiä Turkista!

  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti