Viikon verran olin miettinyt osallistumista Kuniledslöpet-juoksuun, jossa juostaan joko 8km tai 14km. Kuniledslöpet on maastojuoksukilpailu eli matkaa taitetaan keskellä metsää kapeilla poluilla ja edessä on kiviä, juurakkoa, kalliota ja liukkaita pitkospuita.
Mörökölli sanoi, että et osallistu.
Minä sanoin, että osallistun.
Mörökölli sanoi, että ei ole järkevää osallistua, koska kantapää ei ole kunnossa.
Minä sanoin, että kantapää tykkää metsästä.
Mörökölli sanoi, että on näköjään turha sanoa mitään, koska teet juuri päinvastoin.
Minä sanoin, että kivaa, kun ollaan kerrankin samaa mieltä.
Eilen töiden jälkeen sulloin hirveässä kiireessä perheeni autoon ja lähdimme yhdessä kohti Kunia.
Oltiin perillä viisitoista minuuttia ennen starttia. Kävin ilmoittautumassa 8km kilpailuun ja tein pienen lämmittelyn Kahvakuulan kirmatessa vierellä. Sitten olikin jo aika mennä lähtöviivalle. Tunnelma oli ihan outo. En tiennyt yhtään mitään tulevasta reitistä. Minulla ei ollut aavistustakaan, millä vauhdilla kannattaa lähteä maastoon juoksemaan. Tavoite oli pysyä reitillä ja tulla maaliin - juosten. Nauratti koko ajan, mutta ajattelin nauttia täysillä uudesta kokemuksesta. Jostakin se maastojuoksijan ura on aloitettava. Monella oli maastojuoksukengät, mulla pinkit Bostonit. Kiireessä oli jäänyt meikit pesemättä, joten näytin kerrankin hyvältä juostessa.
Ampaisin matkaan lähtölaukauksesta. Sykemittari oli edelleen latauksessa keittiössäni, joten sekään ei sieltä käsin auttanut vauhdin arvioinnissa. Reitti kulki ensimmäiset 500 metriä tiellä ja kääntyi sitten jyrkästi metsään. Yläkropalla oli meno päällä, mutta metsässä ei jalat tahtoneet pysyä vauhdissa. Joka ikisen askeleen laskeutumispaikka metsäpolulle piti tarkistaa ja noin kahden kilometrin jälkeen olin ihan puhki. Juurakkoja, liukkaita lankkuja, puskia ja kiviä.
Mutta sitten kroppa alkoi päästä kärryille. Välillä pompin kiveltä toiselle ja kuopasta toiseen yllättävän ketterästi, mutta jalkoihin tarvitaan ehdottomasti lisää elastisuutta ja voimaa. Bostonit olivat maastoon totaalisen väärät kengät, joten maastojuoksukengät lähtevät piakkoin tilaukseen. Jälleen kerran olin takanaolijoita nopeampi alamäessä, mutta ylämäessä olin susihuono. Vauhti jopa välillä pysähtyi, kun jouduin ottamaan ylämäessä kävelyaskeleita.
Kantapää ei tuntunut juostessa ollenkaan. Nautin kivuttomasta juoksusta ja välillä kiljahtelin blondimaisesti, kun astuin vahingossa jonnekin pöpelikköön. Nokkospuskassakin kävin. Tasapainon pitäminen maastossa on todella haastavaa.
Viimeinen kilometri juostiin autotiellä. Pystyin välittömästi nostamaan vauhtia huimasti, kun pääsin tutulle maaperälle. Juoksu tuntui edelleen hyvältä ja sain loppuun vielä ohituksenkin. Maalissa aika oli 41.96 ja olin naisten sarjan kolmas. Kahvakuula kävi pokkaamassa pokaalin ja äidistä kilpailu kävi erinomaisesta treenistä Vaarojen maratonille. Vielä suuremman ilon aiheen toi kantapää, joka tuntui todella hyvältä.
Ilo oli kuitenkin ennenaikainen. Yöllä alkoi vihlova särky. Koko jalkapohja ja sääri oli tulessa. Aamukuudelta töihin lähti nilkuttava nainen, jonka piti tehdä päätös, joka olisi pitänyt tehdä jo viime toukokuussa.
Nyt on juoksutauko. Se kestää kolme viikkoa. Jos kantapää ei ole kunnossa kolmen viikon jälkeen, jatkuu juoksutauko määrittelemättömän ajan. Vaikka juoksut hetkeksi taukoaa, treenit ei suinkaan lopu. Nyt
treenataan salilla, tehdään yhdistelmäharjoituksia Crossarilla ja
pyörällä, nostetaan peruskuntoa ja hikoillaan kuin pieni
vaaleanpunatossuinen sika. Laitetaan jalat kuntoon, kasvatetaan tuota onnetonta hauista ja tämä työ jatkuu myös juoksutauon joskus loputtua.
Tänään aamulla tein tunnin salitreenin Fustraa ja itse asiassa on ollut mukavaa palata punttien pariin. Huomenna roudaan varastosta Cross Trainerin olohuoneeseen ja auringon mahdollisesti paistaessa Crossari viedään ulos, jolloin voin samalla nauttia ulkoilmasta.
Eiköhän tämä tästä. Jos hoidan nyt itseni juoksukuntoon, on mulla koko elämä aikaa juosta. Ehkä seuraavalla kerralla osaan olla fiksumpi, jos joku ärsyttävä rasitusvamma ilmoittelee itsestään. Tai ehkä mun pitäisi kuunnella joskus Mörö "olen aina oikeassa" Kölliä ja niellä hetkeksi oma, mutta ah, niin ihanan itsepäinen tahtoni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti