maanantai 15. heinäkuuta 2013

Telakka lähenee loppuaan.

Telakkapäivä 19/21.

Pakko uskoa, että se valtavan pitkä juoksutauko on melkein ohitse.

Ensimmäinen viikko juoksematta oli henkisesti tuskaa. Toisella viikolla iski flunssa ja kolmannella viikolla oksennustauti, joten henkisesti homma helpottui huomattavasti.

Ensimmäisellä viikolla ei kantapään parantumista tapahtunut lainkaan. Toisella viikolla löysin auttavan venytyksen sekä Mörököllin parantavat kädet, joten kantapää tuntui jo hieman paremmalta. Toisella ja kolmannella viikolla flunssan ja oksennustaudin tuoma totaalilepo toivat ylivoimaisesti suurimman helpotuksen. Suoraan sanottuna kantapää parantui eniten toissapäivänä, jolloin makasin vuoteessa 24/7.

Ehkä tästä voi päätellä jotakin. Lepo on lepo tai oksennustaudissa on myös parantavia puolia.

Jotta en nyt leikkisi itsehillinnän mestaria, on tunnustettava, että rikoin kerran juoksutaukoa. Mörökölli pakotti minut mukaansa lenkille viime perjantaina. Flunssa oli hieman väistynyt ja oksennustauti odotti vielä vuoroaan. Käveltiin ensin kilometri ja sitten juostiin neljä kilometriä. Jalka ei reagoinut juoksuun millään tavalla. Samalla Kölli korjaili juoksuasentoani, koska itse on hankala tietää virheitään. Sovittiin, että Köllin kanssa ruvetaan tekemään töitä asentoni eteen, jotta saan juoksustani taloudellisempaa ja vaivattovampaa.

Tauon aikana kypsyi myös eräs päätös. Päätös siitä, että nyt on aika luottaa valmentajan tekemään ohjelmaan ja asettaa kunnon tavoite. Siis ainoastaan yksi tavoite, johon noudattamani ohjelma tähtää. Saatuani juoksumaton on ohjelmien noudattaminen nyt ajallisesti mahdollista ilman jatkuvaa juoksuajan nipistämistä vähistä yöunista. Seuraava asfalttimaraton on vasta ensi keväänä tai kesänä. Nyt treenataan kunnolla kohti yhtä aikatavoitetta. Ei hötkyillä ja rasiteta kroppaa turhaan. Poikkeuksena Vaarojen maraton.

Tänään sain tuon uuden treeniohjelman. Se on hyvä. Se on tosi hyvä. Ensi kesänä 3.30 alitus ei ole enää haave, vaan totisinta totta. Ja se alittuu helposti. Nih.

Oi, kohta taas treenataan. Monipuolisemmin kuin ennen. Kovempaa kuin ennen. Suunnitelmallisemmin kuin ennen. Tähän sellainen hykertelevä hymiö.

 Sami nokosilla mökillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti