keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Lopetetaan selittelyt!


Kirjoita unelmasi ylös. Sano tavoitteesi ääneen. 

Näin minä teen. En suinkaan sano, että se on kaikkia varten. Jos siitä kokee stressiä tai paineita, kannattaa jättää unelmat oman mielen sopukoihin. Itse saan tavoitteiden ja unelmien kertomisesta lisää itseluottamusta. Ymmärrän erittäin hyvin, jos tavoitteiden laatiminenkin pelottaa. Sitä voi olla luonteeltaan ankara itseään kohtaan. Sitä tietää, että jos tavoitteet ei toteudu, pettymys itseään kohtaan on suuri. Puhumattakaan muiden ihmisten reaktioiden kohtaamisesta.


Itselläni on ensi vuodeksi kova henkinen tavoite. En halua päästää itseäni liian helpolla ja lopetan selittelyt. Osaksi se on ok, että ei ole liian ankara itselleen, mutta se ei ole koko totuus. Kun epäonnistuminen ei pelota, kun epäonnistuminen ei välillä edes harmita, päästää itsensä monesti liian helpolla. Osaan selittää elämän epäonnistumiset nopeasti parhain päin ja uskon juttuihini itsekin. Ja se on hyvä tietyissä asioissa! Mutta joskus olisi kieltämättä kehittävää, jos itsensä liian helpolla päästäminen harmittaisi oikein kunnolla. Lopettaisin selittelyt ja ottaisin vastuun tekemisestäni tai tekemättä jättämisestäni. 

Jos ette saa hommasta kiinni, tässä pari esimerkkiä:

  • Olen hidastanut juoksukilpailussa vauhtia selkeästi, koska päätin yhtäkkiä kesken juoksun olla tyytyväinen huonompaan aikatavoitteeseen. 
  • Triathlonin täysmatkalla kävelin pitkiä matkoja juoksuosuudella, koska "mulla on huono polvi". Huomasin kuitenkin 30km:n jälkeen, että polvi ei ole edes kipeä.  
  • Lukuisia kertoja olen tehotreenin alussa päättänyt, että peruskestävyys on sittenkin päivän teema ja tehnyt helpomman treenin.


Tästä päästään ensi kauden tavoitteisiin:

  • Tee valmentajan ohjeiden mukaisesti. Hän tietää - sinä teet. Luota. 
  • Älä selitä. Viikkoni ei voi olla niin täynnä tekemistä, että ehdin juosta sekä pyöräillä 12h, mutta en (kummallista kyllä) millään ehdi uimahalliin koko viikon aikana.
  • Pysy tavoitteissasi, koska haluat sitä ihan itse. 
  • Muista hymyillä leveästi joka kerta, kun jonkun mielestä voisit tehdä elämälläsi jotakin järkevämpää kuin treenata johonkin väsyneiden ikäsarjojen väsyneisiin SM-kisoihin.
Ja sitten ne aikatavoitteet:
  • Hampurin maraton: < 3h 25min.
  • Triathlonin puolimatka: < 5h 10min.
  • Triathlonin täysmatka: Tahko < 11h 30min. / Sileä reitti < 11h.   


Unelmat jätän tällä kertaa itselleni. 
Niiden aika julkisuuteen ei ole ihan vielä, mutta ne on kirjoitettu ylös.
  
Nauttikaa syksystä,
Miia

4 kommenttia:

  1. Tuohon valmentajakohtaan haluttaa kommentoida, että toimivaan valmennussuhteeseen kuitenkin kuuluu palautteen antaminen ja saaminen joten jos joku arveluttaa niin kyllä siitä kannattaa jutella valmentajan kanssa. Toki sitten yhdessä sovittua ohjelmaa pyritään noudattamaan järkevyyden rajoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ei siis arveluta, ei yhtään. Teen vaan itse välillä turhan "vapaalla kädellä" näitä treenejä. En siinä mielessä, että tietäisin itse paremmin, vaan selitän itseni ulos vaikeimmista treeneistä helpomman kautta :D

      Poista
    2. Ehkä niihin vois yhdessä löytyä joku tapa jolla tekeminen oiskin mielekkäämpää ja ei olisi tarpeen vältellä niitä. Mutta tottahan sitä välillä pitää vaan purra hammasta ja tehä väkisellä vaikkei niin innostakaan.

      Poista
    3. Ei, kyllä tämä on ihan minusta kiinni :) Uimahalliin meno on tuskaista, vaikka siellä saisi kellua tunnin. Tämä oll oivallus. Oivallus siihen, miksi hankin valmentajan ja miksi teen tätä treeniä ylipäätään. Suurin syy on varmasti mun mukavuudenhalu. Samasta syystä sain koulussa aina kaseja. Jos yritin, sain 9,5. Mutta yritin erittäin harvoin. Ennen tämä taso riitti, ei enää. Nyt on aika kehittyä ihmisenä.

      Poista