Kahvakuula on ollut nyt kipeänä melkein kuukauden putkeen. Sitkeään korvatulehdukseen ei auttanut ensimmäinen antibioottikuuri ja nyt jännitetään, jos kuuri nro 2 tuhoaisi loput tulehduksesta. Itseäni on vaivannut hieman flunssainen olo jo neljättä päivää, joten olen joutunut keventämään treeniä ja tekemään pelkästään peruskestävyystreenejä. Tänään kävin kuitenkin juoksemassa matolla asiakkaiden välissä lyhyen treenin:
2km @ 10km/h
1km @ 11km/h
1km @ 12km/h
1km @ 13km/h
1km @ 14km/h
1km @ 15km/h
1km @ 16km/h
1km @ 10km/h
No. Ei tässä vielä ihan kunnossa olla, mutta taisi olla ensimmäinen kerta, kun paahdoin kilometrin 16km/h. MIAU!
Eilen tein sitten täysin erilaisen kympin. Otin mukaan rakkaan pullukkani, jonka laihdutuskuuri on hyvällä mallilla. Sami jaksoi 3,7km ja aikaa meni 28min. Itse en edes tiennyt osaavani juosta noin hitaasti (kröhöm), mutta oli kiva jutella jonkun kanssa. Lenkin ehkä oudoin kohta koettiin muutaman kilometrin juoksun jälkeen, kun juostiin metsään. Siis ihan oikeaan metsään. Sellaiseen, jossa on puita. Paljon puita. Ja juoksin sinne ihan vapaaehtoisesti. Sami oli vastahakoinen, kuten miehet yleensä ovat kaikkea uutta ja ihmeellistä kohtaan. Koettuamme tätä elämän eksotiikkaa noin kymmenen minuuttia, olimme kylläisiä virkistävästä luontokokemuksesta ja juoksimme äkkiä takaisin sivistyksen pariin.
Luontokoira Sami.
Vietyäni Samin kotiin ajattelin jatkaa lenkkeilyä rauhallisella hölkällä ja nauttia samalla aurinkoisesta Vaasasta. Vakioreittini Västervik-Gerby heräilee hiljalleen talvinuiltaan ja kuinka olen kaivanutkaan merimaisemia!
Tässä maisema talomme läheltä. Välillä käyn vetämässä täällä henkeä ja ihailemassa sinistä taivasta.
Gerbyn satamassa jäät ovat lähtemässä, mutta huomatkaa pieni punainen auto jäällä kello kahdessa. Ranta oli jo sula, joten olisi mielenkiintoista tietää, kuinka auto ajatteli tulla rannalle.
Gerbyn satamasta merelle.
Tänään olisi tarkoitus lähteä vielä illalla kevyelle lenkille, jos Kahvakuulan lämpö ei ole jälleen iltaa kohden nousussa. Siinä tapauksessa on korvattava illan lenkki terveyskeskuskäynnillä. Nyt voin ainoastaan toivoa, että Kahvakuula vihdoin parantuisi ja pääsisi ulos pelaamaan.
Sormikkaat tuottivat Kahvakuulalle päänvaivaa.
Samalla voisin kuiskata hiljaisen toiveen, että pysyisin terveenä 1.kesäkuuta asti, jotta saisin tehdä ehjän juoksun Tukholman maratonilla.
Mukavaa viikkoa kaikille, Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti