Täällä keulii jo!

Viime vuosi oli aikamoinen. Opettelin uimaan vaparia, ostin pyörän. Osallistuin ensimmäiseen pyöräkilpailuuni, osallistuin ensimmäiseen triathloniini. Ensin Vanajanlinnan sprintti, sitten Vierumäen perusmatka. Heinäkuussa legendaarinen Joroisten puolimatka ja elokuussa Tahkon täysmatka - matka, johon en olisi uskonut pystyväni. Tahkon jälkeen kokeilin swimrunia ja menetin osan sielustani. Vuosi oli täydellinen. Kerrassaan täydellinen. Lokakuussa sain vielä päähänpiston osallistua Halloween Hikeen, jossa sain rikki ekan sataseni. Matkasta 50km edettiin valoisalla ja toiset 50km pimeässä otsalamppujen turvin. Oli tietä, puskaa, metsää, kuoppaa ja mäkeä. Uuvuttava matka, mutta aivan älyttömän mahtavaa. Jalkojen kanssa oli ongelmia, mutta niin vaan Tommi ja Antti minut maaliin hinasi. Aamulla herätessä oli loistava fiilis. Ei siksi, että juoksin 100km, vaan siksi, että tein jälleen kerran jotain, johon en joskus olisi uskonut pystyväni. Matkalla oli vaikeuksia, mutta keskeyttäminen ei käynyt edes mielessä. Olin täysin varma, että pääsen maaliin, jos polvi kestää. Ihmisen voimavarat ovat valtavat, jos niille antaa mahdollisuuden. 

Välillä oli vähän haastavampaa maastoa.

Kuva ratamestari Tommi Lahtonen.

Reitti meni tuolta huipulta.

Halloween Hiken jälkeen oli aika levätä ja suunnitella tulevaa. Viikot kuluivat kevyesti treenaten, vetäen Running Club Wasan juoksukoulua ja tehtiin myös Kahvakuulan kanssa retki Espanjaan. Sitten tuli joulu, uusivuosi. Oli jälleen aika siirtyä uuteen elämänvaiheeseen. 

  

Running Club Wasan kanssa Öjbergetillä.

Tätä on tullut tehtyä. Jonkin verran.

Tätä on kanssa tullut tehtyä. Silleen sopivasti.

Tätä on tullut tehtyä. Paljon. 

Alkuvuoden askelmerkit on nimittäin viritetty kohti huhtikuuta ja Hampurin maratonia. En ole juossut pelkkää asfalttimaratonia yli kahteen vuoteen, joten nyt on aika pistää ennätys uusiksi ja samalla nauttia keväisestä Saksasta. Kahvakuula kyllä sanoi, että Saksassa on paska keli, mutta se sopii. 

Ensi kesän tavoitteena on sitten itseni totaalinen hakkaaminen, nitistäminen, suoranainen nöyryyttäminen. Osallistun jälleen samaan Finntriathlonin #kerääkokosarja-kilpailuun. Kisaan siis täsmälleen samoissa skaboissa kuin viime kesänä. Triathlonkausi alkaa kesäkuussa Vanajanlinnan sprintillä, jatkuu heinäkuussa Vierumäen perusmatkalla, tiukentuu Joroisten puolimatkaan ja huipentuu Tahkon täysmatkaan elokuussa. Aion voittaa itseni jokaisessa kisassa ja jokaisella matkalla. Tavoitteena tämä on ihan huikea! Saan haastaa itseni päivittäin ja nähdä konkreettisesti kehittymiseni kaikissa kolmessa lajissa. Kävin muuten myös kirjoittelemassa Finntriathlonin vieraskynässä. Kirjoitukseni löydät tästä: http://finntriathlon.fi/aina-on-joku/ Sitten kisojen väleihin vähän swimrunia, paljon avomeriuintia ja polkujuoksua. Täällä keulii jo!

Blogi on nyt jälleen aktivoitu - kevättä kohti!

Mukavaa helmikuuta,

Miia 

Ps. Niin mikä se uusi elämänvaihe oli? 

Aloitin kokopäivätyöt Radio Vaasassa. Henkisesti kokopäivätyö rentouttaa ja helpottaa. Treenillisesti se asettaa haasteita. Onni on kuitenkin ymmärtävä työnantaja ja perhe, jota päivä päivältä vedetään enemmän mukaan triathlonin kiehtovaan maailmaan...