torstai 27. maaliskuuta 2014

MGH 3. (Miia Goes HeVi)

Uusien HeVi-osastotuttavuuksien testaus on edelleen käynnissä. 
Tällä kertaa pääsin maistamaan oudon näköistä hedelmää. 


Passionhedelmä eli kärsimyshedelmä näyttää kuivuneelta luumulta. 
Ulkonäkönsä perusteella tämä hedelmä on kokenut kovia.

Kärsinyt.
Voihkinut tuskasta.
Saanut kolme lasta neljässä vuodessa. 
Nukkunut viimeksi kuusi tuntia putkeen vuonna 2007.
  
Tekisi mieli ottaa hedelmä lämpimään syleilyyn. 
Hieroa siihen vähän kosteusvoidetta.
Kertoa, että kaikki järjestyy.
Ja liimata siihen Puuha Pete-laastari.
Se laastari ei vaan varmaan tartu, kun siinä on sitä kosteusvoidetta.


Passionhedelmän sisältö ei kuitenkaan näköaistiani hellinyt, 
vaikka sympatiani olivat hedelmän puolella.

Tuli vain mieleen yksi sana. 
Synnytys.
En tiedä mistä.
Tuli vaan.

Empatiasta upotin lusikkani tähän sammakonkutuun, 
kun ei se oma naamakaan aina niin hehkeä ole.

Ja Voilà! (lausutaan vulaa, aktiivisen radiokuuntelijan huomautus)
 Ylihyvää. 
Tämä oli niin hyvää.
Hyvää. 
Outoa, mutta hyvää.


Jäljelle jäi tyhjä kuori.

Olen joskus maistanut passionhedelmä-limsaa. 
Siltä tämä maistui.
Passionhedelmä-limsalle. 
Kuinkas ollakaan.

Ostin näitä rumiluksia kaksi. 
Söin toisen ja jätin toisen keittiön pöydälle. 
Seuraavana päivänä se oli kadonnut.

Mörökölli oli luullut sitä vanhentuneeksi "joksikin" ja heittänyt sen roskiin.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti