torstai 19. huhtikuuta 2018

Missä täällä mennään?


Täällä sitä taas ollaan! On aika aktivoida blogi, koska tämä mamma pääsee kohta kisalaitumille. Suoraan sanottuna mennyt puolivuotinen on sisältänyt liikunnan suhteen euforiaa, epätoivoa, intoa ja ahdistusta, mutta myös niitä tärkeimpiä juttuja itseluottamuksen kannalta eli onnistumisia.


Ekan kerran salilla raskauden jälkeen.

Elokuussa vauvan syntymän jälkeen aktivoiduin heti. Ensin kävelyä, sitten kävelyä ylämäkeen, lantionpohjajumppaa, kuntosalia, pyöräilyä ja sitten taas lantionpohjajumppaa. Annoin Mörököllin mennä aamulla autolla töihin, jotta mun oli pakko hakea iltapäivällä Kahvakuula esikoulusta vaunujen kanssa kävellen tai juosten.


Rapatunturia kävellen ylös alas. 
Synnytyksestä reilu kuukausi.

Raskastahan se oli aluksi. Painoa oli tullut reippaasti (+20kg) raskauden aikana, joten synnytyksen jälkeen jääneet +10kg teki liikkumisesta kaikkea muuta kuin kevyttä. Juoksemaan aloin asteittain. Voi pojat se oli alussa hankalaa, mutta lenkin jälkeinen olotila sai jatkamaan harjoittelua, vaikka itse treenit tuntuivat suoraan sanottuna kamalilta. Kun joskus pääsi siihen tunteeseen, että nyt tämä alkaa vihdoin sujua, tarvitsi vain vilkaista sykemittaria ja todeta, että ennen raskautta kävelin tätä vauhtia. Mutta annoin itselleni aikaa. Pyöräilyssä tuntui, että pieninkin vastus oli liikaa ja uinti, ei edes mennä siihen. Kaikesta huolimatta en missään vaiheessa antanut periksi negatiivisille tunteille, koska tää on just sitä, mitä haluan tehdä. En odottanutkaan, että se olisi helppoa.  

KOSKA.

En halua verrata itseäni siihen naiseen, joka olin ennen raskautta. En nimittäin enää koskaan tule olemaan se sama nainen. Kroppani on käynyt jälleen läpi pitkän raskauden ja uuden synnytyksen. Raskausaikana kehoni täytti 40 vuotta ja arkeni kahden lapsen kanssa on nyt tyystin erilaista kuin yhden itsenäisen esikoululaisen kanssa. Olin päässyt jo kiinni ihaniin, lähes katkottomiin yöuniin ja pystyin tekemään treenejä, vaikka Kahvakuula oli samanaikaisesti kotona tai ulkona leikkimässä. Nyt täällä valvotaan jälleen yösyöttöjen ja hampaiden takia, mutta silti minusta nykyinen arki on paljon mukavampaa kuin ennen. En tunne minkäänlaista tarvetta saavuttaa mennyttä minää, vaan haluan rakentaa jotain aivan uutta. Parempaa.


Viime syksyn viimeinen lämmin päivä.
Ehdin sittenkin vielä poluille.

Päätin siis aloittaa kaiken alusta. Rakentaa lihaskunnon huolella. Keskittyä monipuolisempaan salitreeniin, keskittyä erityisesti keskivartalotreeniin. Enemmän laatua, vähemmän höntsää. Haluan olla aktiivinen arjessa, kerätä hyötyliikunnalla aktiivisuutta ohjelmoitujen treenien lisäksi. Unohtaa pariksi vuodeksi kovat tavoitteet Teräsmiesmatkoille ja ultrajuoksuihin. Nyt on aika panostaa lyhyempiin matkoihin. Aika pistää vauhdit kuntoon.


Tammikuusta palasin jälleen työelämään,
kun vauva oli 5kk ja Mörökölli jäi koti-isäksi.
Se on muuten oma päivityksensä se <3

Ensin määritin tavoitteen: IRONMAN 70.3 Ruegen eli triathlonin puolimatkan kisa Saksassa syyskuun alussa. 1900m uinti + 90km pyöräily + 21,1km juoksu. Tavoitteena ei suinkaan ole surffata matkaa läpi, vaan tehdä kaikki paremmin kuin viimeksi. Pistää vauhtia. 

Seuraavaksi päätin tehdä pari testiä muiden harjoitusten lomassa, jotka kertoisivat jotakin nykyisestä juoksukunnostani. Mulla ei nimittäin ollut aavistustakaan. Jotenkin olin vältellyt lujaa juoksemista. Toki yritin tehdä vetoharjoitukseni aina ohjelmani mukaisesti, mutta jotenkin siirsin testiä eteenpäin. En halunnut vielä juosta aikaa vastaan.   

Torstaina tuli tunnin rako töihin ja ajattelin antaa mennä. Jos ei kulje, ei sitten (olen muuten erittäin kekseliäs vaihtamaan treenin tarkoitusta kesken treenin...). Päätin vetää kiihtyvän kympin. Erittäin rauhallisesta alusta huolimatta pääsin yllättäen 10km 46min. Matolla on toki helpompaa juosta, mutta vauhti oli silti suuri yllätys. Hienointa oli, että askel säilyi hyvänä koko ajan ja keskivartalo tuntui voimakkaalta.

Sunnuntaina päätin sitten kokeilla maratonvauhtiani, joka on ollut myös juoksuvauhtini triathlonin puolimatkalla eli 5min/km (=puolimaraton 21km menee tuolla vauhdilla aikaan 1h 45min). Mörökölli tuli töistä klo 19.30 ja minä odotin kamat päällä eteisessä. Kerroin juoksevani niin kauan kuin tuota tahtia jaksan. Voin siis tulla kotiin kohta tai puolimaratonin jälkeen, minkä olin asettanut lenkin maksimipituudeksi.  


Välillä on kyllä väsyttänyt ihan perk****sti.

Ensimmäiset kilometrit menin suunnitelman mukaisesti. Viiden kilsan jälkeen totesin, että onhan tää aika raskasta, mutta askel tuntui todella hyvältä, voimakkaalta. Muistelin, että aikaisemmin puolikkailla alkoi helpottaan noin 8km:n jälkeen, joten päätin yrittää pysytellä suunnitellussa vauhdissa. Kun olin juossut 10,5km, tulin kääntöpaikalle. Yllätyksekseni tajusin, että olin juossut vastatuuleen. Käännyttyäni pystyin helposti nostamaan vauhtia. Kilometrit etenivät yksi toisensa jälkeen. Jossain vaiheessa mietin, että ei ole tainnut ikinä tuntua juokseminen tässä vauhdissa näin helpolta. Pyöräteitä ei ole Vaasassa putsattu, joten välillä tossun alla oli todella paljon sepeliä, joka haittasi juoksua. Päätin kokeilla juoksua autotiellä. No, mutta! Siinähän pystyi kiihdyttämään ihan kunnolla. Vauhdit nousi edelleen ja minä nautin. Loppulenkiksi oli pakko siirtyä jälleen sepelin päälle ja ottaa vastaan viimeiset ylämäet, jotka menivät yllättävät helposti.

Kotipihassa mittari äkkiä kiinni. En ollut seurannut juurikaan kokonaisaikaa, koska tiesin reitin olevan oikean mittainen. Tuijotin ainoastaan kilometriaikoja, jota ne pysyisivät alle 5min/km, mutta en muistanut, että mikä nopeus vastasi mitäkin puolimaratonin aikaa. Viime kerrasta oli ihan liian kauan. Kello näytti 21,1km ja 1h 41min.




Sain varmistuksen, että olen oikealla tiellä. Olen tehnyt valtavasti töitä kuntoni eteen koko talven ja kevään. Tämä oli välipalkkioni. Tähän on hyvä lähteä rakentamaan lisää ja syyskuussa nakutetaan Saksassa niin, että sielu kiittää. Seuraava kisa on kyllä jo reilun kahden viikon kuluttua, mutta palataan siihen pian...     

Nautitaan,
Miia 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti