keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Alexander.

Muistatteko, kuinka Vaahteramäen Eemelin äiti huusi EEEEEEMEEEELIIIIII, kun poika oli tehnyt pahojaan ja poika joutui arestiin verstaaseen vuolemaan puu-ukkojaan? Tänään huudan samalla tavalla AAAALEEEXAAAANDEEEERR ja lähetän Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerimme vuolemaan Indokiinaan superpositiivisia, hymyileviä puu-ukkoja. 

Alexander. Luulin vihaavani pyöräilyä. Luulin vihaavani uintia. Olin täysin varma kannanotostani. Jämin maastopuolikkaan maalissa eräs kanssakilpailija kysyi "onko triathlon lajisi?". Nauroin ja mutisin veden olevan märkää.

Alexander. Olen positiivinen ihminen, mutta viet minusta voiton positiivisuudellasi. Viet minusta voiton myös kannustuksellasi. Olen lukenut netistä juoksijoiden kirjoituksia, kuinka kannustit heitä viime viikonlopun Espoon Rantamaratonilla. Se oli monille tärkeää. Voitat minut juoksemalla, polkemalla ja uimalla. 

Alexander. Olen uusin uhrisi. Minä vihasin uintia, minä vihasin pyöräilyä ja minä poloinen erehdyin lukemaan blogiasi. Luin vahingossa kirjoituksesi siitä, kuinka alitit Ironman-kisassa 10 tunnin aikarajan. Kuinka saavutit erään unelmistasi, kuinka se oli sinulle hieno hetki. Elin mukanasi koko kisaraporttisi. Kyyneleet valuivat poskiltani tullessasi maaliin. 

AAAALLEEEEEEXAAAANDER!!!! Olen herkkä ja vaikutuksille altis. 

Alexander. Mikä tämä on?


Alexander. Mitä teit minulle? Miksi ostin tänään itselleni kokouimapuvun? Miksi ajatus kylmästä uimahallista ja jäätävästä vedestä ei enää haittaa minua? Miksi haluan oppia uimaan lujaa?

Miksi minäkin haluan kuulla kaiuttimista kuuluttajan mylvivän huudon "Onneksi olkoon Miiiia Kahiiila, olet nyt Teräsmies", kun ylitän maaliviivan? 


AAAAALLEEEEXAAAANNNDEERRR!!!! 
Sinä senkin.

(alexstubb.com/fi/ ,jos haluat ottaa riskin)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti