Sunnuntain pitkis.

Onneksi päänsärky oli helpottanut aamulla, joten lähdin juoksemaan ensimmäistä pitkistä kahteen viikkoon. Laitoin maastojuoksukengät jalkaan, koska halusin kokeilla polven kuntoa. Jos polvi ei kestäisi maastossa, olisi Jämin puolikas kokonaan poissuljettu. 

Juoksu oli alusta asti helppoa. Juoksin Gerbyn kuntoradalla, välillä metsäpoluilla, Stormintien metsäautotiellä ja kävin vielä lopuksi kiertämässä Degerträskin. Pituutta lenkillä oli reilu 20km ja aikaa käytin muutaman minuutin yli 2h. 

Polvi ei ole vielä entisensä, mutta kyllä sillä jo maastossa pystyy juoksemaan. Varoen kylläkin. PF alkoi tuntumaan vasta 16km kohdalla, mutta se tunne oli enemmän kiristystä kuin kipua. Lenkin jälkeen PF oli jälleen hyvä. Huomenna pääsen taas hierojalle, jossa jatketaan pohkeiden sekä akillesjänteiden avaamista ja liikeratojen palauttamista. 

Jatkan huomenna Jämin ensi lauantain puolikkaan miettimistä. En ole päättänyt vielä mitään, joten katsotaan katsotaan. Jos lähden sinne, lähden nauttimaan juoksusta ilman tavoitteita, ilman Garminia ranteessa. 

Degerträskillä tuuli aluksi kovaa. 

Sitten tyyntyi. Hiljaista oli muutamaa marjastajaa lukuunottamatta. 

Aurinko yritti paistella, mutta sadehan sieltä tuli. 

Välillä kulkee kyllä ihan älyttömän hyvin. Jos lokakuussa vammat olisivat vihdoinkin voitettu ja saisin alkaa treenata täysillä kohti Prahan toukokuista maratonia, olisin niin onnellinen. Ensi viikolla ohjelmassa on juoksun lisäksi myös Bodybalancea, Fustraa ja pari tuntia hierontaa, joten eiköhän tässä pian taas olla iskussa.