Kohti puolimaratonia.

Viime viikolla juoksu maistui. Juoksukilometrejä kertyi kuin huomaamatta 85km, joten taisi tulla viikkokilometriennätys. Luulisi, että jalat olisivat väsyneet, mutta ei ne ole. Pidin vauhdit alhaisina, joten tässä ehkä suurin syy nopealle palautumiselle. 

Lauantaina paistoi aurinko. 

Juoksin keskustaan 7,5km, sen jälkeen 

juoksukoululaisten kanssa 8,5km ja takaisin kotiin.

Viimeisestä juoksukilpailustani on lyhyt ikuisuus, joten pakkohan tässä on päästä kirmaamaan lappu rinnassa. Jalat janoavat herättelyä ja mieli haluaa kokea kihelmöivää jännitystä. Rukalla juostava Karhunkierros 53km on vielä kahdeksan pitkän viikon päässä, joten en malta enää odottaa. Alun perin mietin juoksevani ennen Karhunkierrosta yhden puolikkaan ja yhden maratonin, mutta aikataulullisesti en tiedä tuon maratonin järkevyydestä. Katsellaan, mikä on kropan kunto kolmen viikon päästä ja teen päätökset maratonin suhteen vasta sitten.

Meri oli eilen niin kaunis. Nykyään tätä maisemaa arvostaa aivan eri tavalla.

Seuraavan puolimaratonin juoksen Komian kirkon hölkässä Ylistarossa su 6.4. Se on maantieteellisesti lähellä, työkaverini tulee mukaan juoksemaan ja reitti on hyvä. Ei siis ole mitään syytä jättää sitä juoksematta. Vähän kuitenkin jännittää. Olen juossut viime aikoina enemmän kuin koskaan, koska olen ollut terve. Olen kuitenkin pitänyt vauhdit todella alhaisina. Juossut pidempään ja hiljempaa. Tietenkin tuttu tunne nostaa päätään. Olenko juossut tarpeeksi kovia lenkkejä? En kuitenkaan ole juossut niitä tarpeeksi. Vaikka olen minä. Aivan varmasti olen, mutta tuntuu, että en ole. Vaikka olen. En liikaa, en liian vähän. Varmasti ihan sopivasti. Välittyykö tämän sekavan ajatuksen pointti?  

Tein juoksukoululaisille kotijumppaohjelmaa.

Viimeksi juoksin puolimaratonin Tampereen puolimaratonilla syksyllä 2012. Tavoite oli alittaa 1.40 ja se meni rikki muutamalla sekunnilla. Maalissa hypin, pompin, tuulettelin ja olin todella onnellinen. Takana oli omia sairasteluita, Kahvakuulan sairasteluita ja rutkasti univelkaa. Tuo aika oli todella raskasta, mutta siitä huolimatta ylitin itseni. Viime vuonna en saanut PF:n (plantaarifaskiitti) takia mahdollisuutta parantaa ennätystäni, joten nyt on revanssin vuoro. Syksyllä olin kyllä juoksemassa maastopuolikkaan Jämin komeissa maisemissa ja siellä irtosi suhteellisen helpolla mäkisessä maastossa aika 1.43. Uskon vahvasti, että jos kaikki menee putkeen, saan nipistettyä hieman ennätyksestäni. En lähde yrittämään mitään megaennätyksiä, vaan pidän kiinni mukavuudenhalustani. Lähden vauhdilla, joka tähtää 1.40 alitukseen ja kiihdytän, jos pystyn. Juoksun pitää tuntua hyvältä, en halua repiä itseäni hengiltä. Niin tärkeää tämä ei ole.   

Vikingan edessä meri on vielä jäässä.

Juoksukouluni on nyt täynnä. Mikä tunne, kun saa jakaa rakkauttaan juoksuun toisille ja auttaa muita kokemaan elämyksiä tämän hienon lajin parissa! Odotan jokaista tapaamista innolla ja suunnitelmissa on vaikka mitä kivaa. Juoksukoulun yli-innokkaalla vetäjällä on myös mietintämyssy päässä ja odotettavissa on tulevaisuudessa lisää toimintaa tällä saralla. 

Valtakunnassa on kaikki enemmän kuin hyvin.