keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Mitäs jos?

Tämän viikon "to do"-lista on valtavan pitkä. On haastatteluita, radiojuontoja, juoksukoulua, salitreenejä, ryhmäliikuntatuntien ohjaamista, juoksuharjoituksia, kirjoittamista, Personal Trainer-asiakkaita ja Vaasan Sportin matsin kuuluttamista. Kirsikkana kakussa on sunnuntaina Les Mills-ohjelmien jatkokoulutukset Tampereella eli huhhuh. Joskus käy mielessä, kuinka paljon helpommalla pääsisi, jos työaika olisi klo 8-16. Työt tehtäisiin tarhan aukioloaikana, samassa paikassa ja säännöllinen työaika antaisi säännölliset tulot. Lakisääteiset lomat pyörisivät ja illat sekä viikonloput jäisivät vapaiksi. 

Blaah, blaah. Ei kiinnosta. Muutamaa nuorempana tehtyä lyhytaikaista työsuhdetta lukuunottamatta en ole ikinä tehnyt töitä tuohon aikaan. Työelämän epäsäännöllisyys tarjoaa hassuja vapauden hetkiä keskelle viikkoa ja erilaiset työtehtävät sopivat minulle erittäin hyvin. Saan olla oma itseni, mutta rooleja on silti useita. Välillä tulee kameleontti-olo (luulin, että tämä sanotaan kameljontti), kun mukaudun yhdestä työroolista hetkessä toiseen. Se on hauskaa ja saan tutustua usean eri työyhteisön ihmisiin. 

Tällä hetkellä olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen valinnut jokaisen työni itse. En ole joutunut ottamaan rahan takia vastaan työtä, joka ei ole tuntunut kivalta. Kyllä, valitsen työni kivuus-asteen perusteella. Kaikki työni ovat todella mieluisia hommia ja palan aina innosta syöksyä uuden työtehtävän kimppuun. 

Tarvitseeko elämän olla aina niin perhanan säännöllistä? Kuka määrittelee säännöllisyyden raamit? Onko siihen jotenkin pyrittävä? Onko se aikuisuuden merkki vai seuraus?    

Tämän päivän lenkillä kävin itseni kanssa ajatusleikkiä. Mitä tekisin, jos minulle tarjottaisiin uutta työtä. Se työ sisältäisi säännöllisen työajan klo 8-16. Sisällöltään työ ei olisi itseäni kiinnostava tai millään tavalla innostava, mutta palkka olisi kuukaudessa tuhat euroa enemmän kuin nyt. Tämä työ poistaisi Kahvakuulan hoito-ongelmat ja toisi talouteemme huomattavan helpotuksen. Voisinko tässä työtilanteessa tehdä työtä ainoastaan rahan takia? Miten vastaisin työtarjoukseen?  

Olen päässyt siihen pisteeseen, että nautin jokaisesta työpäivästä, nautin jokaisesta työpaikasta ja jokaisesta työympäristöstä. En missään tapauksessa ole rahan takia valmis luopumaan näistä lukuisista onnellisista hetkistä, joita koen työelämässä päivittäin. 

Olisinko onnellisempi, jos tililläni olisi tonni enemmän rahaa joka kuukausi? 
Tottahan toki. Se mahdollistaisi monia asioita.

Olisinko valmis luopumaan tästä sisälläni kytevästä palosta sen tonnin takia?
En missään tapauksessa. 

Mitäs, jos saisit kuukaudessa kaksi tonnia enemmän?

*hiljaisuus*


Toisaalta voisin myös oppia leikkimään kahdeksan tuntia päivässä, että tämä on kivaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti