Toki.

Onnistunut treeniviikko on jälleen takana ja parasta on, että tämä viikko ei ole vielä ohitse. Viime aikoina olen monipuolistanut harjoittelua todella paljon ja TADAA - se tuntuu! Bodybalancea, kuntosalia, Bodyattackia, Fustraa ja tottakai juoksua. Kroppa ei ole voinut pitkään aikaan näin hyvin. Aloitin myös kuukauden kestävän raakaravinto-projektin, josta tulen kirjoittamaan teille lisää mahdollisimman pian.

Tänään on hyvä päivä. Pohje ei enää kiristä, syväjäässä ollut nivus antaa hiljalleen periksi ja motivaatio on huipussaan. Koska siis viivalle seuraavan kerran?

Laituri odottaa veneitä.

Trail Tour Finland 2014 ensimmäinen osakilpailu on 17. toukokuuta Rukalla juostava Karhunkierros 53km, joten odottavan aika on ihan kamalan pitkä. Ihan liian pitkä. Ainakin täältä kuuhun ja Kurikan kautta takaisin. Siksi suunnittelen nyt juoksevani seuraavan maratonini pääsiäisenä, jos pystyn harjoittelemaan siihen asti terveenä. Voisin jälleen tempaista 42,2 km puolitosissani. Jos jaksan. En edelleenkään ole hirveän kiinnostunut juoksemaan kieli vyön alla, vaan haluan nauttia jokaisesta askeleesta. Juoksun on oltava helpon mukavaa, antoisaa. Pitää olla aikaa katsella pilviä, vilkutella ohikulkijoille ja lauleskella Volbeatin sekä Klamydian tahtiin. Kuitenkin joulukuussa suhteellisen helposti syntynyt ennätys (3.37) on toki rikottava. Toki, mutta ei kehon kustannuksella. Toki. Mikä ihanan pieni, mutta päättäväinen sana, joka sisältää himpan verran positiivista asennetta. Toki. 

Taivas tarjosi Onkilahdessa parastaan.

Tänään hymyilen kilpaa auringon kanssa. Uusia mahdollisuuksia, mielenkiintoisia mahdollisuuksia, on tarjolla useita. Nyt todellakin uskon positiivisen ajatuksen voimaan. 

Avaa ovesi.

Anna ihmisille mahdollisuus.

Näe hyvää.

Näytä kiinnostuksesi.

Luota itseesi.

Tee itsestäsi ihminen, joka haluaisit olla.

Mennyt ei määrittele sinua.

Tänään on uusi päivä.

Rakasta itseäsi, syleile itseäsi.

Hymyilevät hullut vetävät puoleensa hymyileviä hulluja ja yhdessä heistä tulee pähkähulluja.