Treenipäivitystä.

Keskiviikkona oli vuorossa mäkitreeni. Näiltä lakeuksilta ei hirvittävästi pitkiä, jyrkkiä mäkiä löydy. Itse asiassa tiedän koko alueelta vain kaksi kelvollista mäkitapausta. Mutta kappas kappas, minähän asun niistä toisen vieressä. Sattumaa, sanoisi Jari Sillanpää.

 Rapatunturi eli Rapis.

Juoksin mäen puoliväliin ja kävelin voimakävelyä loppumatkan ylös. Jyrkkää mäkeä on nimittäin ihan turha juosta. Oikealla tekniikalla kävellen pääsee huomattavasti nopeammin eteenpäin ja siinä samalla säästää energiaa. Sitten hölkkäsin rauhallisesti alas, kiersin pienen palauttavan lenkin ja sama uudelleen. 

Oli fantastinen päivä. Aurinko paistoi, heikko tuuli.

Jotta en menisi laskuissa sekaisin, 

otin aina Rapiksen juurelta pienen kiven 

ja vein sen mukanani ylhäällä olevalle kivelle. 

Niistä oli helppo laskea tehdyt nousut.

Kaiken kaikkiaan juoksin 8km ja nousin mäen kymmenen kertaa.

Ylämäkeä siis tuli tampattua reilu kilsan verran ja aikaa meni tunnin verran. 

Harjoitus meni kategoriaan helpohko. 

Jalkoihin on tullut selvästi lisää voimaa. 

Eläköön kuntosalitreeni!

Eilen juoksin jälleen töihin ja takaisin. 

Ilma oli aivan ihastuttava. 

Kotona muistin punnita reppuni, jonka kanssa aina työmatkat juoksen. 

Kolme kiloa se painoi. 

Just passeli.

Tänään olikin sitten hieman erilainen aamutreeni. Bodyattack käynnistyi klo 07.15 ja ei ollut parhaita ohjauksiani ei. Ohjaaja oli nimittäin nukkunut yöllä yhteensä kolme tuntia ja uuden koreografian ohjaaminen väsyneillä aivoilla ei todellakaan ole helppoa. Ai, mikä piti hereillä? Itkuisa, todennäköisesti takahampaita puskeva taapero nimeltään Kahvakuula ja oksentava koira. Aamuyön tunteina nimittäin selvisi sekin, kuka Kahvakuulan päivällisen oikeasti söi.  

Sami "maistuis varmaan mullekin" Chihuahua