Miia Goes HeVi.

Viimeiset kaksi vuotta on mennyt erilaisten flunssien kourissa. Koskaan aiemmin en ole sairastanut yhtä paljon. Suurin syy on varmasti Kahvakuulan tarhasta tuomat lastentaudit, jotka jylläävät aikuisessa hirvittävällä voimalla. Kun kurkkuni alkoi olla kipeä lähes viikottain, oli tehtävä jotakin. Ihan sama, mistä ne taudit tulee tai kuinka ne tarttuu, oli tämän sairastamisen nyt loputtava. Arjesta tuli puolikuntoisena aivan liian raskas. Vastustuskykyä oli saatava korkeammalle tasolle ja nopeasti.

Vuoden alusta jätin hiljalleen maitotuotteita pois. Olin lukenut artikkeleita maitotuotteiden yhteydestä jatkuvaan sairastamiseen ja päätin kokeilla. En menettäisi tässä kuitenkaan mitään. Jokainen terve päivä on plussaa. Välipalarahkat vaihtuivat pähkinöihin, erilaisiin smoothie-kokeiluihin, munakkaisiin ja hedelmiin. Samalla jätin pois viljatuotteet. Leivät, pastat ja puurot vaihtuivat riisiin ja bataattiin. En kuitenkaan ole neuroottinen tähän ruokavalioon, joten aina silloin tällöin herkuttelin jäätelöllä, tuoreella patongilla tai pomon ostamilla possumunkeilla. Ainoastaan huomatakseni, että kyseiset tuotteet eivät itselleni sovi.

Aamupalani. 

Mantelimaitoa, viinirypäleitä, pähkinöitä ja banaani.

Jonkin aikaa sitten sain haasteen elää kuukauden raakaravinnolla. Olen aina ollut erittäin kiinnostunut juuri raakaravinnosta, joten haaste vaikutti mielenkiintoiselta. Olen kaikelle avoin, joten ajattelin antaa idealle mahdollisuuden, vaikka en tulevaisuudessa olekaan kiinnostunut noudattamaan mitään tiettyä ruokavaliota tai ruokasuuntausta. Syön voidakseni hyvin, nauttiakseni ja voidakseni treenata kovaa. Tästä raakaravinto-projektista olin ennen kaikkea innokas löytämään uusia ideoita ruokailuuni ja tavallaan myös halusin pakottaa itseni laittamaan uudenlaista ruokaa sekä ajattelemaan "outside of the box".

Viime viikolla sitten päätin kokeilla tätä mielenkiintoista ruokavaliota, mutta viiden päivän päästä huomasin, että tietotaitoni on riittämätöntä. Olen lukenut raakaravinnosta, kerännyt tietoa, reseptejä, mutta täyspainoiseen ruokailuun tietoni eivät riitä. Ongelmaksi muodostui myös aika. Tämä kuu on täynnä töitä, oppimista ja kovaa treeniä. Henkinen kapasiteettini ei pysty vastaanottamaan tietoa uudesta ruokavaliosta ja fyysinen kapasiteettini ei pysty treenaamaan vajavaisella ruokavaliolla. Raakaravinto on elämäntapa. Ei siihen pysty kylmiltään hyppäämään, vaan siirtymisen on tapahduttava askel askeleelta.

Päätin kaikesta huolimatta silti oppia lisää, katsoa "outside of the box" ja syventyä raakaravintoon hiljalleen. Ehkä tulevaisuudessa pystyn viemään kokeiluni loppuun. Nyt haluan löytää uusia, mielenkiintoisia tapoja käyttää muun muassa vihanneksia, hedelmiä sekä juureksia. Haluan löytää jotakin uutta ja ennen kaikkea haluan uskaltaa maistaa uusia juttuja. Siksi julistan "Miia Goes HeVi"-kuukauden alkaneeksi. Seuraavat 30 päivää aion joka ikinen päivä syödä jotakin itselleni entuudestaan tuntematonta hedelmää, vihannesta tai juuresta. Raakana tottakai.

Sitten se suurin haaste. Lupaan, että "Miia Goes HeVi" numero 30 on paprika. Lupaan maistaa tuota hirvitystä, jota olen pelännyt lapsesta saakka. Mielummin söisin vaikka muurahaisia, mutta mitä sitä ei tekisi kevättä odotellessa.

Beach odottaa Pamelaansa.

Mites ne flunssat?

Tänä vuonna olen ollut kipeä yhden ainoan kerran, jolloin olin kuumeessa neljä päivää. En ole muutamaan kuukauteen kärsinyt viime vuosien jatkuvista kurkkukivuista, en nuhasta, en jatkuvasta räkätaudista. En edes saanut räkätautia tuon kuumeen yhteydessä. Oli syy tähän mikä tahansa, nautin jokaisesta terveestä päivästä ja jätän edelleen sen rahkapurkin kauppaan.