Haastava, haastavampi, haastavin.

Viime viikko oli pitkästä aikaa teholtaan kovempi. Laskin hieman määriä eli juoksukilometrit jäivät kymmenisen kilometriä totutusta, mutta sitä vastoin nostin intensiteettiä. Juoksin myös pitkästä aikaa muutaman lenkin asfaltilla ja voi sitä vauhdin määrää! Etenkin torstaina, kun asteita oli lähes +30c, oli mahtavaa juosta rennon vauhdikas kymppi. Rankan treeniviikon päätteeksi juoksin vielä eilen maratonvauhtisen (5min/km) lenkin, joka venyi puolimaratoniksi. Matkaa kertyi 21,1km ja aikaa kului 1.46. Se oli yllättävän hyvä juoksu, vaikka perjantaina treenasin salilla jalat ja lauantaina olin juoksemassa tunnin poluilla, jonka jälkeen tein vielä juoksukoululaisten kanssa tunnin mäkitreenin.

Degerträsk. 

Jos tulet Västervikin huvilatieltä Degerille, 

laita hyttysmyrkkyä. 

Ja vielä uudelleen. 

Ja kerta kiellon päälle.

Tuli myös tehtyä haastavia päätöksiä. Trail Tour Finland 2014-cupin viimeinen osakilpailu on Kolin Vaarojen maraton. Viime vuonna juoksin siellä maratonin eli 43km. Voit lukea kisaraporttini tästä

http://unelmiia.blogspot.fi/2013/10/vaarojen-maraton-2013.html

Tänä vuonna piti toistaa sama matka, mutta jotakin tapahtui. En tiedä, tuliko tästä alitajuinen haaste itselleni vai yllytyshullun palkintomatka, mutta ilmoittauduin Vaarojen maratonin tuplamatkalle. 2 x 43km. Voi pojat. Lokakuun alussa Kolilla odottaa 86km polkua, juurakkoa, oksia, kantoja, kalliota, ylämäkeä, alamäkeä ja Ryläys. Ryläys on se paikka, josta isot pojat puhuvat kuiskaten. Se paikka, joka nielee purematta pieniä, vaaleita tyttöjä ja tällä kertaa joudun (saan) tarpoa Ryläyksen läpi kahdesti. Voi pojat.

Koli, kun alkaa hämärtää. 

Lokakuussa olen tässä vaiheessa vielä metsässä. 

En ihan oikeasti vielä tiedä, miten tuosta selviän. Sen kuitenkin tiedän, että teen parhaani. Treenaan sen ajan, jonka voin. Lisään arkiaktiivisuutta huomattavasti. Haastan itseni, nautin treenaamisesta ja pidän hauskaa jokaisella askeleella, joka vie minut lähemmäksi Kolia. Voi pojat siitä tulee hauskaa! Kotona Koli-uutisten kertominen hieman jännitti, mutta tieto otettiin vastaan rauhallisen tyynesti. Mörökölli ei kuulemma enää ylläty mistään, mutta hän ei vielä tiedä, minkälaisia ultrakilpailuja muualla maailmassa järjestetään. Eiköhän se yllätys vielä järjesty...

Mäkitreeniin lähdössä!