Jälleen kisaviikko.

Kyllä se on vaan niin, että kisat on kivoja. Sormet syyhyää baanalle, mieli haluaa jälleen rimpuilemaan kroppaa vastaan. Tällä viikolla kisoja on oikein kaksin kappalein. Ylihuomenna keskiviikkona järjestetään Kunissa polkujuoksukilpailu ja matkana on 8km. Lauantaina sitten osallistun Paavo Nurmi maratonin puolikkaalle Turussa.

Tuo Kunin maastomittelö varsinkin kutkuttaa. Osallistuin samaan kilpailuun viime vuonna ja aikani oli tuolloin hieman alle 45min. Se oli ensimmäinen polkujuoksukilpailuni, ensimmäinen kunnon maastojuoksuni, jonka juoksin Adidaksen Bostoneilla. Kisan jälkeen plantaarifaskiittiini lähti liitoksistaan ja juoksemiseen tuli reilun kuukauden tauko. Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, paljonko ajasta lähtee pois. Mörökölli sanoi, että alle 40min. on mentävä. Huhhuh, sanon minä. Kauheet paineet. Ei vaan. Minä juoksen ja kello pysähtyy maalissa siihen aikaan, kun se pysähtyy. Ennätys pitää toki aina tehdä. Tietysti.

Kuni.

Käytiin tutustumassa reittiin juoksukoululaisten kanssa.

Heistä muutama lähtee kisaan mukaan.

Ylpeä olen.

Maasto on vaihtelevaa.

Siellä voi valita joko 8km:n tai 14km:n reitin.

Lauantainen puolimaraton tulee olemaan kiinnostava. Muutama kaverini on lähdössä juoksemaan Turkuun, joten on kiva lähteä mukaan. Koska omat tavoitteeni ovat ultramatkoilla, ei minulla ole mitään tavoitteita puolimaratoneille. Paitsi se ennätys. Ennätys on tottakai aina tavoite. Viimeksi huhtikuussa puolikas soljui aikaan 1.37.18, joten alle 1.37 on realistinen tavoite. Viimeksi juoksu oli suhteellisen kivuton suoritus, joten saa nähdä, kiinnostaako runtata yhtään extraa tällä kerralla. En kyllä usko. Myös perhe lähtee mukaan, joten senkin takia juoksusta tulee varmasti "ainutlaatuinen" elämys erityisesti Mörököllille, joka yrittää pitää sinkoilevaa Kahvakuulaa poissa juoksuradalta.

Nykyään Kahvakuulasta otetut 

lähikuvat ovat tämän näköisiä.

Kesän päätavoitteeseen, Pallas-Hetta 55km:n ultrajuoksuun, on enää 5 viikkoa. Se jännittää jo. Viime viikot olen pyrkinyt lisäämään aktiivisuutta arkeen, vaikka itse juoksemista tai muuta treenausta en ole juuri lisännyt. Olen pyöräillyt enemmän, etsinyt Kahvakuulan kanssa pupuja metsästä, kiivennyt pojan kanssa mäkiä ja hyppinyt trampoliinilla niin, että melkein oksensin. Mahtavinta tässä kaikessa on, että kesä on vasta alussa. Tää on niin kivaa! 

Mäkeä ylös!