Tänään treenataan tuplasti.

Koska juoksu kulkee ja kropassa on hyvä draivi, on tänään jälleen tuplatreenien vuoro. Aamulla heräsin jo ennen kuutta, vein koiran ulos ja lähdin kohti Wasa Sports Clubia. Neljä innokasta Fustra PT-asiakasta myöhemmin pääsin tekemään päivittäisen liikkuvuus- ja keskivartalotreenini, joka sujuu päivä päivältä paremmin. Vaikeammatkin liikkeet oli tänään paperia ja rupeaahan ne vatsalihakset jo hiljalleen erottumaan, kun oikein läheltä katsoo. Mutta turha tulla tiirailemaan! Taiteilija ei paljasta keskeneräistä työtään. Paitsi kotona. Aina peilin ohi kulkiessaan. Ei vaan. Kai.

Fustran jälkeen kiiruhdin juoksustudioon ja tein ripeän 7km juoksun neljän mäkivedon kera. Ja voiko sitä tyytyväisyyttä itseensä enää sanoiksi pukea. Jalat toimi, ryhti pysyi, askel rullasi helposti. Huikea treeni, huikea fiilis! Pikasuihkun jälkeen matka jatkui Vaasan keskustaan ja Radio Vaasaan. Iltapäivälähetys jo odotti juontajaansa, joka jälleen kerran yritti olla tukahduttamatta kuulijoitaan tähän ylitsepursuavaan energiaan..

Eikä tässä vielä kaikki. Illalla pääsen vielä tekemään rennon palautuksen, jolloin ajattelin lompsia toiset 7km. Mutta matkaan lähden vasta sitten, kun Kahvakuula on nukkumassa. En ole nähnyt lastani koko päivänä ja ikävä on kova. Haluan Kahvakuulan syliini, haluan nähdä sen kirkkaan katseen ja kuulla sen naurun, jonka vuoksi olisin valmis luopumaan kaikesta muusta. Kikattava Kahvakuula on kuitenkin suurin tämän äidin unelmista ja Kahvakuulan pitäminen onnellisena, kikattavana Kuulana on elämäni tärkein tehtävä.

Tästä päivästä taisikin tulla oikein hyvä keskiviikko.