Lauantaina juoksin 7km töihin radiolle, tein lähetyksen ja juoksin iltapäivällä hieman rivakammin kotiin. Hyvä treeni, aion tehdä vastaavan tulevaisuudessakin. Sunnuntaina oli tarkoitus tehdä pitkä lenkki 20km, mutta treeni jäi kymmeneen kilsaan. Sen keskeytti voimakas pahoinvointi ja jatkaminen oli mahdotonta. Jo aamulla olin herännyt outoon oloon. Nenä oli tukossa ja poskiontelot kummalliset. Olo oli kuin uimahallin jälkeen - kloorinen. Päätin kuitenkin juosta, koska muuten tunsin itseni terveeksi. Treenit meni siis sunnuntain osalta pieleen ja päätin ottaa vielä varmuuden vuoksi maanantainkin rennosti.
Kahvakuula on nyt valvottanut vanhempiaan pari yötä oikein urakalla. Pikkuköllin maailma on jälleen avartunut viime aikoina, joten liekö se syy levottomiin uniin. Joka tapauksessa odotukset tämän päivän treenistä eivät olleet kovin korkealla sunnuntaisen pahoinvoinnin ja univelkojen takia. Purin mieltäni Lenalle kuntosalin pukuhuoneessa ennen treeniä, koska juuri tänään tavoitteeni juoksun suhteen tuntuivat lähes mahdottomilta saavuttaa. Lena onneksi kuunteli myötätuntoisena (kiitos) ja pääsin hieman keveämmällä taakalla seuraavan treenin pariin.
Aloitin salilla Fustran liikkuvuustreenillä, jota olen tehnyt nyt viikon ajan joka ikinen päivä. Päälle kevyttä punttia. Tarkoitus oli aktivoida juuri niitä lihaksia, jotka ovat juoksuasennossani heikoimpia. Samalla aktivoin keskivartalon tukemaan tulevaa juoksutreeniä.
Alkulämpö 2km
VK 6km 5min/km
Palautus 1km
Loppuveto 1km 4min/km
Ja treeni meni niin kevyesti, että teki mieli itkeä. Joko kroppa tunnisti jälleen univelkaisen äidin epätoivoisen haaveen Suomen mestaruudesta tai henkinen peli ennen tulevaa maratonia on alkanut (61pv). Mieleni nimittäin heittelee kiviä tavoiterattaiden eteen ja yrittää horjuttaa wanna-be-juoksijan itseluottamusta. Mutta treeni meni täydellisesti! Siitä ei ole kovinkaan montaa kuukautta, jolloin 5min/km kisavauhti tuntui todella raskaalta harjoituksissa ja treenin jälkeen olin aina todella puhki. Nyt olisin voinut tehdä toisen treenin perään.
Kuinka moni muuten muistaa Jouko Turkan ja Jumalan teatterin? Se esitys olisi muuten jäänyt kakkoseksi, kun Kahvakuula järjesti tänään ikimuistoisen esityksen. Enpä ole tuollaistakaan aikaisemmin kokenut ja teen kaikkeni, jotta en koe vastaavaa tulevaisuudessa. Ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti