Sairauspäivä nro 10. Äsken päätin, että tämä saa olla viimeinen laatuaan. Huomenna on vielä "varmuuden vuoksi"-päivä ja maanantaina kyllä juostaan. Vaikka ainoastaan yhden kilometrin verran, mutta maanantaina juostaan.
Muuten koko elämä on ollut enemmän tai vähemmän tauolla viime viikot. Kahvakuulan sairastelut ja kolme yötä sitten alkanut unikoulu vie kaiken energian. Tavallaan en yhtään ihmettele, että tämä oma tauti on kestänyt näinkin kauan. Sairastaessahan pitäisi levätä, mutta yöunet on nyt jäänyt 4-6 tuntiin. Menneet viikot ovat olleet ylivoimaisesti tämän vauva-ajan raskaimpia. Mutta eiköhän tämä tästä. Luotan siihen, että unikoulu tehoaa ja pieni Kahvakuula ymmärtäisi pian, että yöllä nukutaan.
Tänään käytiin Kuulan kanssa Koiratarhan joulujuhlassa. Tarhalla oli ihania koiria joulunpunaisissa asusteissaan, joten kyllä riitti Kuulalla ihmettelemistä. Kuula seisoi kuin tatti häkkien edessä ja kuunteli tarkkaavaisena koiria. Joululahjaksi koirat saivat kassillisen luita ja kolme säkillistä kuivamuonaa. Kissojakin tarhalla on tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon, joten kaikki apu tarhalle on tervetullutta. Kotona Kahvakuula meni välittömästi Sami-koiran luokse ja halasi ystäväänsä hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti