Täällä Vaasassa ja lähialueilla on monessa perheessä tapana viettää virallisia pikkujouluja juuri tänä viikonloppuna. Lauletaan joululauluja, juodaan glögiä ja ainakin lapset saavat jo yhden paketin. Perinteet ovat kivoja, mutta meillä ei juuri juhlapäiviä noteerata. Meillä on Mörököllin kanssa joka päivä yhtä ilotulitusta (lähinnä tähtäämme raketeilla toisiamme), joten aika hiljaista oli kahden laiskan pikkujoulujuhlinnat. Meille riittää, kun kaapissa on Ehrmannin rahkaa ja kanaa. Luulen kyllä, että jo ensi vuonna tilanne on toinen, koska Kahvakuula kasvaa ja pääsee mukaan rakettisotaan.
Tämä viikonloppu on omistettu treenaamiselle.
Perjantai-illalle tuli asiakasperuuntuminen ja tällä kertaa olin mielissäni. Se tiesi vapaata tuntia kuntosalilla, joten lenkkarit jalkaan ja juoksumatolle. Lopputulos oli kymmenen kilsaa nousevasti:
3km 10km/h
3km 12km/h
3km 13km/h
1km 14km/h
Helppo, irtonainen treeni. Mukavaa oli myös, että juoksustudiossa (20 juoksumattoa) oli myös muita maratonille tähtääviä juoksijoita kovaa viimaa paossa, joten oli kiva vaihtaa kuulumisia.
Lauantai-aamuna tieni vei jälleen töihin Wasa Sports Clubille. Asiakkaiden jälkeen marssin takaisin juoksumatolle ja reipas 8km taittui jälleen rennon kevyesti, vaikka yö oli ollut jälleen katkonainen Kahvakuulan heräilyjen takia. Suurin osa yöstä meni Kuulan huoneen lattialla patjalla potkivan taaperon vieressä, mutta tähän näköjään tottuu. Illalla Vaasaan satoi lunta, joten pakkohan sitä oli mennä fiilistelemään. Pakkasta oli -8,5c ja kävin juoksemassa iltalenkkinä 7km. Lauantain saldo oli siis 15km ja olin yhtä tyytyväinen kuin se kuuluisa orava, jonka käpy ei ollutkaan jäässä. Tästä viikosta oli tulossa vesirokosta huolimatta ihan passeli treeniviikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti