Vuosi 2012 paketissa.

Tänään pääsin vihdoinkin juoksemaan ensimmäistä kertaa kahteentoista päivään. 8 kilometriä silkkaa iloa. Fyysisesti tuntui hyvältä, yllättävän helpolta. Varmasti tämä tauti vaatii juoksukunnolta veronsa, mutta tuo tämän päivän lenkki oli henkisesti niin tärkeä, että en edes tuntenut väsymystä.

Juoksumatolla treenatessa mietin mennyttä vuotta:

Kisakausi alkoi puolimaratonilla Maskussa huhtikuussa. Tavoite oli kova 1.45. Takana kaksi kuukautta tavoitteellista juoksua ja synnytyksestä 7kk. Olin maalissa ajassa 1.45 ja risat. Itku tuli. Se oli hieno hetki. Tiesin, että olin löytänyt puuttuvan palasen.

Kesäkuun alussa oli elämäni ensimmäinen maratoni. Tukholmassa "lämmintä" +4, aivan kammottava puuskainen tuuli ja vesisade. Tavoite oli alittaa 3.53. Tämä oli ollut tavoitteeni jo raskauden loppuvaiheesta asti. En tiennyt yhtään, mitä odottaa. En tiennyt yhtään, jaksanko vai en. Juoksin vaan jääkalikkana ja hoin mielessäni askeleitteni rytmiin "perkele, perkele, perkele". En jaksanut puolenvälin jälkeen edes enää seurata väliaikoja, juoksin vaan. Maalista kävelin suoraan ensiapuun, koska en voinut taivuttaa paleltuneita sormiani. Palellutin myös pahasti kasvoni. Metrotunnelin lämmöstä soitin Mörököllille ja sain kuulla, että aikani oli 3.52.51. Itkun paikka.

 

T-Centralenin vessassa maratonin jälkeen.

Ei ihan profiilikuva-ainesta.

 

 

Sitten alkoivat vaikeudet. Maratonin jälkeen iski valtava flunssa. Olin lähes kolme viikkoa juoksematta. Sain olla viikon terve, kunnes alkoivat alaraajojen ongelmat. Juoksu oli välillä mahdotonta ja epätoivo iski. Heinäkuu meni taistellessa ja pohtiessa syitä. Elokuussa homma avautui, syylliset löytyivät ja pääsin jälleen harjoittelemaan.

Loppukesästä juoksin varttimaratonin 48.30 ja ratakympin 45.36. Ratakympin juoksin yksin kovassa tuulessa, joten näin jälkikäteen olen tyytyväinen, vaikka tavoite 45min. ei rikkoutunutkaan. Tuolla juoksulla ja ainoana osallistujana pääsin piirinmestariksi sekä sain nimeni Suomen TOP 50 ratakymppi 2012-listalle. Tittelinkipeä kiittää.

Alun perin suunnittelin loppuvuodeksi vielä toista maratonia, mutta kesän ongelmien jälkeen päätin juosta ainoastaan yhden puolimaratonin, joka olisi Tampereen puolimaraton. Tavoitteeksi asetin 1.40 alituksen, joka oli siis viisi minuuttia nopeampi aika kuin huhtikuun alkuperäinen tavoite. Tottakai Kahvakuulan univaikeudet nostivat jälleen päätään kahta viikkoa ennen laskettua aikaa ja olin tosi väsynyt ennen juoksua. Itse puolimaratoni oli todella vaikea. Kadotin itseluottamukseni jossain vaiheessa Rantaperkiötä, mutta jatkoin, koska jokainen juoksu opettaa juoksijaansa. Ei tätä tehdä pelkästään aikatavoitteiden takia, vaan tässä taistellaan henkistä väsymystä vastaan, jossa voi voittaa ainoastaan oman psyykkeensä. Kuitenkin suureksi yllätyksekseni saavuin maaliin 1.39.51 ja se hetki oli fantastinen. Kaikesta huolimatta, kaikista vaikeuksista huolimatta pystyin parantamaan huhtikuista aikaani yli viisi minuuttia! Maalissa hypin, tuuletin ja huusin. Tiesin jälleen, että minä ja juoksu kuulutaan yhteen.

Ensimmäisten lumien tullessa kävin vielä Seinäjoella juoksemassa pakkasessa yhden puolimaratonin. Lipsuvilla lenkkareilla jäin ainoastaan puoliminuuttia Tampereen ennätyksestäni, joten olin tyytyväinen.

Kausi 2012 oli siis huikea. Se täytti kaikki odotukseni ja loi uskoa tulevaan. Vuoden 2013 tavoitteet ovat jo selkeät:

Maraton 3.35.
Puolimaraton 1.36
Kymppi 44

Se veteraanien Suomen mestaruus on vielä joskus minun. Nyt täytyy vapauttaa kone Muumilaakson tarinoille, joten hyvää maanantaita kaikille ja olkaahan reippaita,
Miia