Tänään onni löytyy pakarasta.

Aamulla pari tuntia töitä ja vihdoinkin klo 09 sain pukea uudet Bostonit jalkaani. Lähdin rennosti Palosaarelta kohti Vaskiluotoa. Aurinko paistoi, mereltä tuuli. Tottakai mereltä tuuli. Ensimmäinen kohtaamiseni tämän Vaasan tuulen kanssa oli jo vuonna 1998. Kävelin aamuisin reilun kilometrin matkan yliopistolle ja joka julmetun aamu tukka oli perille päästyäni yhtä solmussa kuin akateemiset ajatukseni. Yritä siinä nyt sitten selvittää tukkaa ja samalla opiskella kielitiedettä ruotsiksi. Ei mikään ihme, kun ei siitä yliopistosta valmista tullutkaan. Tuulen vika.

Alkumatkasta oli fantastista juosta. Ei kipua kantapäässä, ei kipuja oikeastaan missään. Tunsin jokaisen askeleen pakaralihaksissa ja vatsalihakset olivat alusta asti tukemassa ryhtiä. Kyllä se on vaan niin, että kaikki lähtee pakarasta ja lonkankoukistajista! Kun ne ovat auki, kaikki muukin toimii. On kyseessä sitten juoksun rentous, vauhti, kesätyöhaastattelu tai parisuhdeongelmat. Pakara ja lonkankoukistajat vaan auki. Lupaan, että maailma on sen jälkeen sinun.

Vaskiluodossa vauhtini oli n.11km/h ja kantapää tuntui hyvältä. Ei edelleenkään kipuja. 7km:n jälkeen kuulin puhelimen hälytyksen. Se tarkoitti sitä, että seuraava asiakas olisi tulossa vartin päästä ja Personal Trainer oli Vaskiluodossa. Ei hätää, kiihdytin vauhdin 13,5km/h. Juoksu rullasi nätisti päkiöillä, ei edelleenkään ollut mitään ongelmia. Ei todellakaan mitään ongelmia. Voi hitti! (L. Hintsa. Miss Suomi 2013.)

Kilometrin verran tuo ilo kesti. Sitten kantapää löi jarrut päälle ja tuntui kuin koko jalkapohja repeäisi keskelle Kuntsin modernin taiteen museon parkkipaikkaa.

Jassoo. Kevyttä askellusta kantapää näköjään kestää jopa sen 27km, mutta vauhdikasta menoa ei. Pitääkö minun siis tehdä kaikki viimeistelyharjoitukset Tukholman maratonille maksimissaan 11km/h vauhtia? Pystynkö ylipäätään juoksemaan maratonia 12km/h vauhdilla, joka on tavoitteena? Pystynkö edes juoksemaan maratonin 25 päivän päästä? En tiedä.

Mitäs sitten, jos en pysty juoksemaan? En sitten juokse. En todellakaan lähde kokeilemaan sinne. Haluan olla varma. Olen kuitenkin juossut jo kaksi maratonia tänä vuonna ja kesällä Suomi on täynnä juoksutapahtumia. Tottakai se ottaa päähän, jos ei pysty juoksemaan, mutta eiköhän me Mörököllin kanssa keksitä Tukholmassa jotain tekemistä kolmeksi päiväksi.

Mutta taistelu jatkukoon! Se on minä vastaan kantapää! Päivä, jolloin juoksijan pakarat ja lonkankoukistajat on auki, on mahdollisuuksien päivä.

Tycker inte om dig.