perjantai 14. helmikuuta 2014

Mistä tänään kiristää?

Urheilija ei tervettä päivää näe.

Pyh. Tottakai näkee. Aamuöisin REM-unen aikana ja parin promillen humalassa. Voidaan tietysti aina viisastella, että oikein annosteltuna liikunta ei tuota harrastajalleen tuskaa kipeytyneinä lihaksina tai muina kolotuksina. No. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että en juokse tuolla pakkasessa nokka valuen ensisijaisesti terveysvaikutusten takia. Tottakai juoksuharrastus pitää minut poissa monesta muusta pahasta, koska sekoitan pääni nykyään mielummin endorfiineillä kuin alkoholilla. Vaikka kieltämättä välillä se alkoholin tuoma pumpulimainen pehmeys, venäläisen voimistelijan notkeus ja MC Hammerin rytmikkään rento liikehdintä kiinnostavat yhtä paljon kuin kokovartalopuudutus.

 

Monipuolisella liikunnalla, lihashuollolla ja muilla toimenpiteillä yritän ennaltaehkäistä vammojen syntymistä, mutta välillä se on vaikeaa. Yö on ainoa aika, jolloin pystyn lepäämään hetken ja joskus sekin lepo on erittäin katkonaista. Parin vuoden univelkoja ei nukuta pois yhdellä hyvin nukutulla yöllä, mutta näillä mennään. Onneksi arkeni on erittäin mielenkiintoista ja mielekästä, joten sitä on helppo jaksaa odotellessa aikaa, jolloin voin nukkua teinin kanssa yhteentoista.

Viime vuoden rasitusvamma-aika oli opettavaista. Olen oppinut, että orastavien vammojen ilmoitellessa itsestään, on otettava välittömästi askel taaksepäin. Tänä vuonna olen saanut treenata terveenä jo useampia viikkoja. Se on harvinaista herkkua se. Olen pystynyt nostamaan juoksun kuormittavuutta ja todellakin nauttimaan jokaisesta askeleesta. Viime vuonna jatkuvasti vaivanneet flunssat ovat olleet historiaa ja kroppa on toiminut kaiken kaikkiaan erittäin hyvin. Nyt kuitenkin vasen nivunen hieman oireilee, samoin oikea pohje. Jälleen kerran oireille löytyy vastapari. Tämähän ei ole sattumaa, vaan uskon, että nämä kaksi oiretta liittyvät täysin toisiinsa. Koska kipu alkoi nivusesta, hoidetaan se ensin. Olen satavarma, että pohje hellittää pian sen jälkeen.



Tämän viikonlopun juoksen vielä suunnitelmieni mukaan, mutta ensi viikolla kevennän hetkeksi. Teen korvaavia harjoitteita ja jätän sunnuntain Kotirataultran (25km/50km) väliin. Kaikki rakkaudesta juoksuun, jota haluan harrastaa täyspainoitteisesti myös tulevaisuudessa.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille,
Miia

 


2 kommenttia:

  1. Moi! Miten mulla on mennyt ohi, että oot takaisin bloggaamassa?? :D Mutta ihanaa, että olet, kiva lukea sun juttuja Instagram kuvien lisäksi! Mulla hei kanssa vasemman nivusen ja it-jänteen kanssa pientä häikkää..tänään pitkiksen jälkeen hieronut, rullannut ja venytellyt jne..tässä se aika menee hyvin kroppaa huoltaessa! Kivaa ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  2. Hei! Näin tässä kävi ja takaisin ollaan tultu :) Kiva, että oli mieluinen yllätys ja hyvää myöhästynyttä ystävänpäivää myös sulle <3 Päätin kanssa sittenkin pitää tässä heti kärkeen juoksutauon ja tehnyt samoja juttuja kuin sinäkin! Eiköhän paikat tästä aukea hiljalleen :)

    VastaaPoista