maanantai 14. tammikuuta 2013

Just breathe.


Perjantaina takkuinen kymppi. Lauantaina takkuinen 8,5km. Se riitti. Joko en vaan osaa juosta pakkasessa tai en osaa juosta enää ollenkaan. Nyt pidän kolme lepopäivää, venytellen ja Fustraten eli aktivoin juoksuasentoa ylläpitäviä lihaksia sekä dynaamisten venyttelyiden kautta teen itsestäni spagetin, joka on jäänyt keskeltä raa,aksi (ei onnistu myöskään pilkun laittaminen ylös). Huomenna menen hierojalle. Viimeisen lenkin Suomessa teen keskiviikkona ja perjantaina otan sitten tuntumaa asfalttiin Kanarialla.

Kuusi päivää maratoniin. Se tarkoittaa sitä, että olen tavallista ärtyneempi. Tämä sama on toistunut aina ennen kisoja. Rupean epäilemään kykyäni juosta. Minua sattuu joka paikkaan ja yleensä saan kehitettyä itselleni myös jonkin asteisen "mukaflunssan". Tuohon flunssaan kuuluu outoja kolotuksia koko kropassa, vatsakipuja, jatkuvaa kuumemittarin kainaloon työntelyä, kireää yleistunnelmaa ja pari paketillista Buranaa.    

Yläkroppa tuntuu todella hyvältä. Ryhti on helppo pitää, keskivartalo tuntuu voimakkaalta ja lavat pysyvät luonnollisesti alhaalla. Lantiossa kiristää, mutta sinne saan avun hierojaltani Jarilta, joka fiksaa oikean jalkani paikoilleen. Yleensä käsittely laukaisee lantion alueen jännityksen ja saan lantion juostessa oikeaan paikkaan. Pohkeet ovat vielä hieman tukkoiset, mutta vasemman jalan kipeä plantaarifaskiitti alkaa onneksi jo hieman helpottamaan ja oikeasta jalasta kipu on poistunut kokonaan.

Onneksi on kuitenkin olemassa eräs pieni pikkupoika, joka laittaa aina välillä äidin ajatukset järjestykseen ja pakottaa äidin keskittymään siihen elämän tärkeimpään eli kissan etsimiseen Palomies-kirjasta.



 

  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti