Vaimoista parhain.

Eilen sunnuntaina olin aistivinani parisuhteen toisen osapuolen kyllästymistä keskustelun aloituksiini ja oman elämäni huippu-urheiluun. Mörökölli oli ihan hiljaa, kun tein keppiliikkeitä ja juttelin liikkuvuuteni parantumisesta. Mörökölli katsoi vähän vinoon, kun availin jalkapohjia pyörittelemällä painotankoa jalan alla ja samalla kuvailin kipupisteitäni. Tehdessäni vatsalihaksia ja kertoillessani edistyksestäni, Mörökölli mutisi jotain. Siirtyessäni selkälihaksiin matki Mörökölli minua kimittäen "vielä pitää tehdä selkälihakset, vielä pitää tehdä selkälihakset". Kun aloin venyttelemään ja samalla kertasin suunnitelmaani maratonin tankkaukseen, huokasi Mörökölli päätään pyörittäen. Sitten kello olikin jo 23.15 ja oli aika mennä nukkumaan.

Toisaalta jo lauantaina ilmassa oli selkeitä merkkejä. Tullessani töistä kotiin otin kupillisen kahvia ja tein hörppäysten välissä kepillä liikkuvuusliikkeitä. Sain käskyn istua nyt edes hetkeksi sohvalle, koska Kahvakuulakin oli päiväunilla. Tein työtä käskettyä ja viiden minuutin kuluttua kysyin lupaa jatkaa keppiliikkeitäni. Lauantai-iltana esitin Mörököllille ihan viattoman pohdintakysymykseen, jota olisimme yhdessä voineet pohtia illan ratoksi. Aihe oli niinkin mielenkiintoinen "Kuinka lujaa luulet minun joskus vielä juoksevan?". Sain takaisin ainoastaan naurunsekaisen hörähdyksen ja kehotuksen siirtyä pois telkkarin edestä.

Jälleen kerran elän ja hengitän juoksua aamusta iltaan. Päivät maratoniin vähenevät ja ajatukset pyörivät itsekkäästi oman navan ympärillä. Mitä puen päälleni. Koska aloitan tankkauksen. Varaa hieroja. Muista kokeilla geelejä. Osta uudet kisasukat. Miten harjoittelen viimeisellä viikolla. Osta lippis. Muista vaseliini. Osta shortseihin Suomen lippu. Osta lisää magnesiumia. Suunnittele omat ruuat mukaan lentokoneeseen. Ja tuhat muuta ajatusta, joita kelaan hetkestä toiseen.

Mutta jos jotain unohtuu, ei sillä oikeasti ole loppujen lopuksi mitään merkitystä. Itselle tämä kaikki on osa omaa henkistä psyykkausta, jonka avulla lataudun suoritukseen. Ja tämä on oikeasti ihan mielettömän kivaa. Minulle. Mörököllille voisin lohdutukseksi sanoa, että vaimosi lupaa ottaa rennosti sitten maratonin jälkeen. Pari viikkoa. Sitten katse kääntyy kohti Tukholman maratonia.