Koska on aika levätä?

Perjantai-iltana pohje äityi sen verran araksi, että päätin aloittaa viiden päivän juoksutaukoni välittömästi. Se ei fyysisesti ole todellakaan pitkä aika, mutta henkisesti pituus lähentelee Kiinan muurin pituutta. Päätin myös pitää koko viikonlopun vapaata liikunnasta, koska viime aikoina olen treenannut aika kovaa. Kroppaa vaatii lepoa ja sen viestejä kannattaa kuunnella.

Yleensä kroppani reagoi liialliseen treeniväsymykseen seuraavin tavoin:

• Heräilen öisin.
• En pysty rentoutumaan henkisesti, ajatukset puuroutuvat.
• Nestettä kertyy kroppaan, koska se ei pysty palautumaan stressitilassa.
• Joka paikkaan sattuu, iho on herkkä.
• Valtava ruokahalu. Uiminen irtokarkkilaarissa tuntuu ainoalta ratkaisulta.

Onneksi helpotus on lähellä:

• Viikonlopun treenitauko.
• Kuulokkeet korviin ja Mindfulness-sovellus.
• Päiväunet.
• Pilatesrulla, keppi ja Mörököllin hieronta.
• Irtokarkkiöverit.
• Pulkkamäki ja sauna.

Mörökölli ja Kahvakuula.

Tänään sunnuntaina tuntuu hyvältä. Pohje antaa vihdoin periksi, nivunen on jo parempi. Kokovartalojumi aukeaa hitaasti, nestepöhö poistuu valtavalla vauhdilla. Nälkä on palannut oikeisiin uomiinsa ja on taas ihan kiva olla minä. Huomenna sitten salille treenaamaan ja torstaina jatkan juoksutreenejä kohti Trail Tour Finland 2014, joka siis koostuu seuraavista kilpailuista:

17.5 NUTS Karhunkierros Trail Ultra Ruka, 53km

29.5 Bodom Trail, 21km

25.7 NUTS Midnight Sun Trail Ultra Ylläs-Pallas-Hetta, 55km

9.8 PYHÄ Tunturimaraton, 42km

6.9 Nuuksio Classic Trail Marathon, 42km

4.10 Vaarojen Maraton Koli, 43km

Vaarojen Maraton Koli 2013.

Äitini sanoi, että tuossa viimeisessä kuvassa näytän samalta kuin pikkutyttönä,

kun olin päättänyt jotain.

Ostin muuten ne farkut. Ostin myös rintaliivit. Luvassa on siis tulevaisuudessa ihmismäistä esiintymistä julkisesti. En vaan ole ihan varma, tunnistanko enää itseäni, jos päälläni on treenikamoista poikkeavat vermeet. Hukkaanko itseni tuonne Vaasan torille? Jos en löydä enää kotiin?

Päätin palata vanhoihin hyviin aikoihin 90-luvulle. 

Silloin Levikset ja Anneli Magnusson muodostivat elämän peruspilarit.

Oltiin selvästi vankalla pohjalla.

Siinä eväitä tulevaisuuteen.

Napit kaakkoon.