Miia Goes Fashion.

Radio Vaasa, jossa pääosin työskentelen, sijaitsee Vaasan keskustassa. Kuljen päivittäin keskustan kauppojen ohi ja näyteikkunoista näen toinen toistaan kauniimpia vaatteita. Koska työaikani alkaa klo 12, tulee keskustan kaduilla tuohon aikaan vastaan myös muodikkaita kaupunkilaisia, jotka ovat menossa lounaalle vähintään yhtä muodikkaiden työkavereidensa kanssa. Vaasalaiset osaavat pukeutua ja sen kyllä huomaa kaupunkikuvasta. Oma pukeutumiseni näyttää siltä, että olen juuri menossa treenaamaan tai tulossa treenaamasta. Yleensä olen kyllä menossa treenaamaan töiden jälkeen tai tulossa treenaamasta. Mutta varsinkin keväisin se iskee. Halu pukeutua oikeisiin vaatteisiin. Näyttää edes piirun verran muodikkaalta. Olisihan se asteen verran "ammattimaisempaa" käydä juttukeikoilla tai tapaamassa asiakkaita pukeutuneena verkkareiden sijaan farkkuihin tai käyttää urheilutopin sijasta rintaliivejä.      

Jos jalassani ei ole lenkkarit, on Hai-saappaat varma valinta. 

Vaikka ei sataisi.

Todella mukavat jalassa.
Todella mukavat.

Yleensä verhoan alaosani kulahtaneisiin verkkareihin tai juoksutrikoisiin. Ne ovat mukavat jalassa ja ne ovat niin mukavat jalassa. Vielä 90-luvulla farkkuja pystyi käyttämään, koska ne puristi korkeintaan reisistä ja takapuolesta. Nykyään farkkujen pitää ahdistaa käyttäjäänsä koko matkalta aina vyötäröstä nilkkoihin asti. Pelkästään niiden pukemisesta tulee tuskan hiki. Ja auta armias, jos olet juuri käynyt suihkussa treenin jälkeen ja iho on vielä kostea. Ei niitä saa päälle. Ei. Jos kuitenkin edelleen yrität kyseistä vaatekappaletta päällesi ja vihdoin siinä onnistut, on farkkujen saumat aina ihan jengalla. Yrität vääntää niitä jotenkin suoraan, mutta et pysty, kun ne on niin perhanan kireet. Ei niistä saa edes otetta! Ja se riisuminen. Ne pitää vetää pois väärinpäin, koska et voi ottaa lahkeesta kiinni ja vetää niitä normaalilla tavalla pois päältä. Et vaan pysty, koska et taivu ottamaan farkkujen lahkeesta kiinni, kun ne farkut kun on niin pirun kireät! Ja ne saumat muuten näkyy ihossa vielä seuraavanakin päivänä.

Ai, pitäisi ottaa isompi koko? Mutta kun tämä oli jo se isompi koko!    

Rintaliivejä käytän ehkä kahdesti kuussa. 

Ne on ihan kamalia.

Urheilutopit on niin mukavat päällä.

Niin mukavat päällä.

Aijaijaijai.

Jos nyt sitten kuitenkin joskus lähden jonnekin farkuissa ja rintaliiveissä (joskus jopa laitan paidan siihen päälle), vastaanotto kotona, töissä ja vapaa-ajalla on ollut yllättyneen ylistävä: "Minnekäs sitä ollaan menossa noin hienona", "Kylläpäs sitä ollaan nättinä" tai "Mitkäs juhlat illalla on?". Tottakai suhtaudun kommentteihin mielissäni, mutta ne pistävät myös miettimään. Voisin ihan oikeasti panostaa pukeutumiseeni enemmän. Nyt yrittäjänä olen itseni paras käyntikortti ja pukeutumistani ei välttämättä katsota "voi, kun tuo on pukeutunut niin ihanan mukavasti juoksutrikoisiin", vaan sitä voidaan jopa pitää väliinpitämättömyytenä. 

Sen kyllä tiedän, keneltä varastan tyylini.

    

   

Höpinät sikseen. Eilen tein 10km:n maratonvauhtisen juoksun eli juoksin kymmenen kilometriä hieman alle 5min/km. Tarkoitus on siis juosta tuolla vauhdilla koko maraton sitten joskus. En ole vielä päättänyt seuraavaa maratoniani. Se on joko huhtikuun alussa hyvissä ajoin ennen toukokuun ultraa tai vasta marraskuussa.

Nyt lähden juoksemaan pitkää lenkkiä, joten mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille,
Miia