Olen nainen, joka kaipaa haasteita ja uusia kokemuksia. Välillä haastan itseni tahallani, välillä haasteet tuodaan suoraan eteeni, välillä taas asiat tapahtuvat ihan vahingossa. Pidän siitä tunteesta, kun en usko osaavani ja sitten osaankin. Vielä enemmän pidän siitä tunteesta, kun muut eivät usko minun osaavan ja sitten osaankin. Huomenna alkaa jälleen uusi haaste, kun aloitan Vaasan Salaman koripallonaisten valmentajana.
Olen nyt viikonloppuna tutkinut vanhoja papereitani. Treenejä, joita olen vetänyt Tampereella ja samalla olen muistellut treenejä, joissa olen saanut olla itse mukana. Tuntuu todella hyvältä palata takaisin koripallon pariin. Palata takaisin kotiin. Sinne, mistä koko kiinnostus liikuntaan aikoinaan lähti. Pelaajaksi minusta ei enää ole. Se kipinä on jo sammunut, sitä janoa ei enää ole, mutta valmentajana olen nälkäinen. Olen kuitenkin tehnyt vuosia töitä valmentajana. Nyt on vaan aika siirtyä takaisin yksilövalmennuksesta joukkuevalmennukseen. Olen kaivannut joukkuetta, pelejä, aikalisiä, jännitystä, voittoja ja tappioitakin. Olen kaivannut tunteita, jotka saa konkreettisesti jakaa muiden kanssa. Oman joukkueen kanssa. Ja se tärkein: Voi kuinka olen kaivannut saunailtoja. Tarvitseeko tätä perustella?
Olen nyt viikonloppuna tutkinut vanhoja papereitani. Treenejä, joita olen vetänyt Tampereella ja samalla olen muistellut treenejä, joissa olen saanut olla itse mukana. Tuntuu todella hyvältä palata takaisin koripallon pariin. Palata takaisin kotiin. Sinne, mistä koko kiinnostus liikuntaan aikoinaan lähti. Pelaajaksi minusta ei enää ole. Se kipinä on jo sammunut, sitä janoa ei enää ole, mutta valmentajana olen nälkäinen. Olen kuitenkin tehnyt vuosia töitä valmentajana. Nyt on vaan aika siirtyä takaisin yksilövalmennuksesta joukkuevalmennukseen. Olen kaivannut joukkuetta, pelejä, aikalisiä, jännitystä, voittoja ja tappioitakin. Olen kaivannut tunteita, jotka saa konkreettisesti jakaa muiden kanssa. Oman joukkueen kanssa. Ja se tärkein: Voi kuinka olen kaivannut saunailtoja. Tarvitseeko tätä perustella?
.JPG)
Pilli on ollut mukana avainnipussa kaikki nämä vuodet.
En osannut vielä edes kävellä, kun jo ryömin koripallokentän laidalla isäni treeneissä. Namikan sali Hämeenpuistossa Tampereella tuli vuosien varrella rakkaaksi. Siellä on vietetty tunti jos toinenkin pelaajana, valmentajana, toimitsijana tai katsojana. Onpa kyseisessä salissa vietetty jopa isäni 50-vuotisjuhlat ja nähty ihan oikeita tähtiäkin, kun nenäni murtui treeneissä. Sain koripalloharrastuksesta monen monta hienoa lapsuuden- ja nuoruudenmuistoa. Huomenna mukaani treeneihin tulee Kahvakuula, joka uusi "koripallotreenireppu" selässään pääsee jatkamaan jo hyväksi todettua perinnettä.
Kahvakuula kesällä 2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti