Hengissä ollaan!

Sunnuntaina luulin, etten toivu Karhunkierroksesta koskaan. Jalat haavoilla, akillesjänteet sirpaleina, nivunen valmiina heittämään pyyhkeen kehään. Oikeaa kättä ei voinut nostaa ja varpaat olivat tunnottomat. Fyysisesti tuli siis pahasti takkiin, puhumattakaan erittäin ailahtelevasta henkisestä tasapainostani, mikä järkkyi entisestään kallelleen ultrajuoksun vinksahtaneeseen maailmaan. Palautuminen on, yllättävää kyllä, lähtenyt suhteellisen hyvin käyntiin.

Maanantaina lähdin pyörällä töihin ja kiersin auringon paistaessa pidemmän lenkin. 10km surkealla pyörällä palautti jalkoja ihan mukavasti. Töissä arjesta oli vaikea saada kiinni. Mieleni oli edelleen keskellä talvista Karhunkierrosta, todellisuus tuntui oudolta. Ehkä eniten sitä mietti sitä tosiasiaa, että pidin paljon kokemastani. Järkeä tai ei, pidin siitä. Pidin siitä paljon. Teki hyvää pyöräillä töistä kotiin kaatosateessa. Taas oli sormet jäässä. Pääsin jälleen hetkeksi selviytymään, vaikka minun ei pitänyt pitää selviytymisestä.

Ennen lähtöä mittari päälle. 

Jos joku olisi sanonut, 

"ei kuule tuon mittarin akku riitä koko kisan ajaksi", 

olisin nauranut.

Tiistaina edessä oli pienehkö ongelma. Jalat olivat naarmuilla, en ollut pitänyt kunnon kenkiä jalassa kahteen päivään ja illalla oli lenkki juoksukoululaisten kanssa. Onneksi apteekin täti oli hyvin ymmärtäväinen, vaikka kovasti ihmetteli. Sain kunnon Compeed+teippiyhdistelmän suojaamaan haavoja. Vajaa tunti kevyttä juoksua tuntui todella hyvältä ja siihen päälle vedin vielä Jäykkis-jumpan. Tällä kertaa ohjaaja oli se Jäykkis, koska en päässyt edes risti-istuntaan.

Tässä nämä surullisen kuuluisat nilkkasukat. 

Kuka tyhmä lähtee hankeen tarpomaan nilkkasukissa?

Keskiviikkona otin rennosti, mutta palelin koko päivän. Siitä tiesin, että jotakin on tuloillaan. Otin pakuri-teetä, hunajaa ja inkivääriä. Tämä yhdistelmä toimii ainakin omalla kohdallani flunssan torjumisessa. Eilen olo oli jo paljon parempi. Torstaina pyöräilin jälleen työmatkat, joista tulee yhteensä 15km ja tänä aamuna kävin treenaamassa yläkropan salilla.

Palautuminen on siis ollut aktiivista ja se on sopinut kropalleni erittäin hyvin. Seuraava kisa on jo helatorstaina eli 6 päivän päästä. Trail Tour Finland 2014 jatkuu Bodom Traililla, jossa matkana on puolimaraton 21,1km. Luvassa on polkujuoksua fantastisissa maisemissa. Mukana on 800 juoksijaa, paljon kovia juoksijoita. Tästä osakilpailusta ei taida pisteitä plakkariin tulla, mutta mahtava kisa tulee joka tapauksessa. Kunhan saan levätä muutaman päivän ennen kisaa, tulen haastamaan itseni täysillä ja nauttimaan jokaisesta askeleesta pehmeillä poluilla.

Bodom Trailin jälkeen lepään ja sen jälkeen elämässäni alkaa mielenkiintoinen jakso. Ensi viikon tiistaina teen viimeisen radiolähetyksen Radio Vaasassa. Uusi työni alkaa virallisesti vasta 1.8 (touhuan kyllä jo nyt tulevan työn parissa), joten saan kesän aikana mahdollisuuden toteuttaa lisää unelmia. Kesällä pidän tottakai Juoksukouluja ja Jäykkis-jumppaa sekä juoksen ympäri Vaasan polkuja, mutta pääpaino on VIHDOINKIN kirjoittamisessa. Toivottavasti saan jonkinlaisen raakaversion dekkaristani valmiiksi kesän aikana ja alkusyksystähän markkinoille tulee tämä jouluinen novellikokoelma, jossa olen mukana:

Tuli muuten Karhunkierrokselta hyvää materiaalia tulevaan kirjaan.

Tulossa siis huikea kesä, jonka vietän todennäköisesti aikalailla ajatuksissani, mutta hoidetaan ensin tuo Bodom Trail himaan. 

Mukavaa viikonloppua kaikille, Miia