Suomalainen seisoo kiltisti jonossa kaupassa, ruotsinlaivan seisovassa pöydässä ja Särkänniemessä. Jos joku etiketitön kuitenkin epäkorrektisti ohittelee jonossa, osaavat kaikki suomalaiset katsoa ohittelijaa vihaisesti. Sanomatta sanaakaan. Seisoen tiukasti omalla paikallaan. Se on sitä kansallista yhtenäisyyttä. Hiljaisuus lähentää meitä. Jos nyt joku ohittelijalle jotakin sanoo, katsotaan huomauttelijaa vielä enemmän kieroon kuin itse ohittelijaa. Aika hurjaa. Kaikki tämä sitten raportoidaan välittömästi älypuhelimella sosiaaliseen mediaan. Ehkä jopa kuvan tai videon kera.
Näin äitinä ja hiljaisena laudaturin jonottajana voisin olla kovinkin huolissani jälkikasvuni tulevaisuudesta. Osaako Kahvakuula isona jonottaa? Ymmärtääkö hän jonottamisen kansallisen tärkeyden? Ei kai hänestä tule ohittelijaa? Tai vielä pahempaa, ei kai hänestä tule ohittelijalle huomauttelijaa?
.jpg)
Autojono 1.
Autojono 2.
Autojono 3.
Pallojono.
Murojono.
Jotenkin tuntuu siltä, että näin äitinä mun ei ehkä tarvitse huolehtia Kahvakuulasta. Kuulalla näyttää olevan jonot hallussaan.
Ai niin, seuraava juoksu on sitten Hämeenlinnan kaupunkimaraton la 13.7. Juoksen siellä puolimaratonin, puolivallattomasti. Juoksukisoissa minut muuten saa ohittaa, mutta se ei ole suotavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti