Vaaroja näkyvissä.

Plantaarifaskiitti on helpottanut kantapäästäni. Olen tehnyt jalan kanssa päivittäin paljon töitä. Olen venytellyt, juossut hitaampaa, käyttänyt Foam Rolleria, käynyt lähes päivittäin kuntosalilla vahvistamassa jalkojeni lihaksiani sekä rullaillut jalkapohjalla käsipainotankoa. Ja tämä tuntuu vihdoinkin toimivan! Jopa Mörökölli myönsi eräänä iltana, että nostaa minulle hattua. Nostaa hattua sille, että jaksan väkertää jalkojeni kimpussa iltaisin olohuoneen matolla. Ja sängyssä. Ja koiran kanssa lenkillä. Ja ruuanlaitossa. Ja legoja rakentaessa. 

Aloitin juoksuharjoittelun viime viikon perjantaina eli kuusi päivää maratonin jälkeen. Ensin perjantaina kävin köpsyttelemässä 6,5km ja lauantaina juoksin Kahvakuulan kanssa rattailla 8,5km. Kuula viihtyi kuusi kilometriä juoksurattaissa Kettu-karkkien voimin ja katsellen autoja. Loppumatka meni katsoessa äidin puhelimesta Hirveä Henri-piirrettyä. Sunnuntaina juoksin tunnin verran metsässä ja siitähän se ajatus sitten lähti.

Metsäjuoksu oli kuin pumpulia vielä hieman kipeälle, mutta hiljalleen parantuvalle kantapäälle. Kantapääni tykkäsi metsäjuoksusta, mutta mitä teki oman elämänsä huippu-urheilijan henkinen habitus! Mieleni rakastui palavasti kantoihin, oksiin, kuoppiin ja hämähäkin seitteihin. Lenkkarini olivat jälleen märät, ilma tuntui raikkaammalta ja nautin koko sydämelläni juoksusta. Näin koko harrastukseni aivan uusin silmin ja siitähän se ajatus sitten lähti.

Vaarojen maratonin 43km reitti kiertää Kolin vaaramaisemia mukaillen Herajärven Kierrosta. Reitti kulkee pääosin metsä- ja hiekkapoluilla sekä metsäteillä. Jos pidätte maratonia tasaisella asfaltilla kovana suorituksena, on Vaarojen maraton sata kertaa kovempi juttu. Kuulemma maratonennätykseeni (3.41) voi lisätä pari tuntia. Itselleni Vaarojen maraton oli vielä muutama kuukausi sitten kaukainen haave. Yhtäkkiä siitä kuitenkin tuli mahdollisuus, jonka ainoa este olen minä itse. Ja ehkä vanha polvivamma, mutta ketä nuo vammat oikeasti kiinnostaa?

Mulle Vaarojen maraton on jotain suurta. Se on jotakin täysin uutta, jotakin sellaista, mitä en ole koskaan ennen kokenut. Sinne pitää harjoitella. Sinne saa harjoitella. Aion jatkaa metsäjuoksujani ja siitä se ajatus sitten lähti.

Menen heinäkuussa suunnistamaan kilpaa. Jos ihminen tykkää juosta metsässä ja on kilpailuhenkinen, voi sitä leikkiä suunnistajaa. Viikoittain suunnistajat Vaasan alueella kiertävät Vaasarasteja. Ratoja on helpoista vaikeisiin. Ajattelin osallistua sarjaan, jossa lähinnä yritetään löytää pois metsästä saman vuorokauden aikana, mutta viimeiseksi en kyllä jää. Maastokarttaa en ole lukenut sitten yläasteen, mutta ajattelin luottaa tunteeseen. Kylmenee, kylmenee, lämpenee, kuumenee - niinkuin siinä leikissä!

Yksi asia on kuitenkin varma. Vaarojen maraton tulee olemaan todella raskas.

Ja sinne ei kannata laittaa uusia lenkkareita.