keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Huipulla.

Nyt on sitten ilmoittautuminen Jämin puolimaratonille tehty. Ilokseni huomasin, että juoksijoiden joukossa on viime vuoden voittaja Lewis Korir, joka voitti tänä vuonna maailman suurimman maastojuoksutapahtuman Lidingöloppetin. Lewis pokkasi myös tänä kesänä Suomen mestaruudet Kalevan kisoissa Vaasassa sekä 5000m että 10 000m juoksuissa. Missä muussa lajissa pääsisin Suomen parhaiden kanssa samalle viivalle? 

Tänään kroppa tuntuu hyvältä. Maanantaina hierojani Fredrik uurasti jälleen pohkeideni sekä akillesjänteideni parissa tehden ihmeitään. Seuraava käsittely laitettiin vasta kahden viikon päähän, koska nämä kolme tehtyä hierontaa ovat auttaneet huomattavasti. Plantaarifaskiittini alkaa olla jo niin hyvässä kunnossa, että viikoittaista käsittelyä ei enää tarvita. Pohkeet ja akillesjänteet menevät kyllä vielä tukkoon lyhyilläkin lenkeillä, mutta nyt nuo kireät paikat ovat vastaanottavaisempia. Lyhyt venyttely auttaa kiristykseen ja plantaarifaskiitin oireet ovat poissa. Olen ottanut myös kylmähoidon käyttöön eli välittömästi lenkin jälkeen upotan jalat ämpäriin. Ämpärissä on jääkylmää vettä jääpalojen kera. Kuntosaliohjelmaan on lisätty pohkeiden kuntokuuri. Huomenna hierojani Jari availee yläkroppaani, jotta saisin rentoutta hartioihin. Viime viikolla poistettujen viisaudenhampaiden tuoman kolotuksen takia olen päivin öin purrut hampaitani oikein urakalla yhteen ja lopputuloksena sain mukavan yläkroppajumin.

Minulla on siis tällä hetkellä kaksi hierojaa. Kuten sanottua, olen oman elämäni huippu-urheilija ja itse asiassa me oman elämämme huippu-urheilijat matkimme monessa suhteessa oikeita huippu-urheilijoita. Treenaamme monta tuntia viikossa, palkkaamme valmentajia, käymme hierojilla, näemme vaivaa terveellisen ruokavalion eteen ja matkustamme kisareissuille ympäri Suomea ja ulkomaillekin. Puhumme juoksusta, teemme tilastoja ja menemme mielummin lenkille kuin illanviettoihin. Erona on kuitenkin monesti se, että monet meistä käy töissä 8 tuntia päivässä, olemme paljon hitaampia kuin ne oikeat huippu-urheilijat ja ympärillämme olevat ihmiset eivät ymmärrä juoksuun tekemiämme supersatsauksia. Meistä ei koskaan tule Suomen parhaita, mutta sehän ei meitä kiinnosta yhtään. Me vaan juostaan.


Väitän, että olen saanut elämääni ihan uudenlaista rikkautta, kun aloitin juoksemisen. Ja sitä rikkautta on mahdotonta mitata rahalla. Lauantaina saan taas matkustaa yhteensä 370km ja juosta puolimaratonin hintaan 40e eli pari euroa per kilometri. Samalla saan testata uusia maastojuoksukenkiäni, jotka maksoivat 104e. Ja ne muuten olivat halvat kengät.

Rakkaudesta lajiin.

 



6 kommenttia:

  1. Tää taitaakin olla eka kommenttini tänne blogiin, vaikka aika pitkään oon tätä lueskellut. :) Mutta siis huippua, että PF on noin hyvässä vaiheessa jo! Oman kropan kuuntelu on kyllä melkoinen taitolaji. Kun pitää osata erottaa oikea kipu sellaisesta toisenlaisesta kivusta. Ja löytää oikeat ammattilaiset hoitamaan vaivoja. Ja vielä malttaa oikeasti hoitaa ne vaivat! ;)

    Tsemppiä lauantaille!

    t. Suvi (juoksufoorumilta siis :>)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Suvi!

      Oon kyllä niin tyytyväinen, että tuo PF alkaa olla historiaa. Aika varovainen olen kuitenkin, joten en ole mitään kovia treenejä tehnyt asfaltilla ja esim. vetoja en ole juossut nyt koko kesänä.

      Tsemppiä sinne kanssa!

      Poista
  2. Mukavaa matkaa pinkkileidi, mä pirän sulle peukkuja :)
    Tää huippu-urheilijan arki on välillä niin heviä, että aina ei "onneksi" edes itse sitä tajua.

    T. Kolmivuoroileva huippu-urheilija :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostan kyllä hattua teille kolmivuoroilijoille! Itsehän vähensin töitä, että ehdin nukkumaan ja treenaamaan enemmän :)

      Mulla on sullekin niiiiin peukut pystyssä lauantaille ja veikkaan, että kova tulos tulossa!

      Poista
  3. Yhdyn täysin ajatuksiisi! :)Rankkaa ja aikatauluihin sovittelemistahan tämä huippu-urheilijaa leikkiminen välillä on, mutta päivääkään en vaihtaisi pois :)

    Tsemppiä ja keveitä, vaivattomia jalkoja lauantaille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret tunteet kantaa. Se on se matka ja mahdollinen onnistuminen vaan niin kova juttu, että sen haluaa elää jatkuvasti uudelleen.

      Kiitos tsempeistä Seija!

      Poista