Tunti meni todella nopeasti. Tavoilleni uskollisena puhuin kaikennäköistä, aiheesta ja sen vierestä. Monet kuuntelivat hymyillen ja kiinnostuneen oloisina. Puhuin unen tärkeydestä, kohtuullistamisesta ja lempiaiheestani positiivisuudesta. Toivottavasti sain iskostettua hieman erilaisia ajatuksia niitä tarvitseville ja toivon, että positiivisuus löysi uusia uhreja.
Puhuin siitä, kuinka ei kannata polttaa itseään loppuun opiskeluissa, ei työelämässä. Kenelle me muka suoritetaan? Kenen takia muka kannattaa näännyttää itsensä? Ketä ja keitä palvelee ihminen, joka unohtaa itsensä ja hyvinvointinsa? Kerroin kuuntelijoille lyhyen version siitä, kuinka olen päätynyt uupumusmasennusdiagnoosista tähän pisteeseen. Pisteeseen, jossa herään joka ikinen aamu onnellisena uuteen päivään. Ja tuon voin sanoa käsi sydämellä. Herään i-han oi-ke-as-ti onnellisena i-han jo-ka i-ki-nen aamu. Enää en teeskentele onnellista, enää en ole ainoastaan ylipirteä SoMe-profiili. Nykyään olen i-han oi-ke-as-ti se ihminen. Suru on poissa, negatiivisuus on poissa. Ja osaan näköjään jopa tavuttaa!
(sitten vielä toimituksen huomautus: tottakai välillä tulee asioita, jotka suututtaa, kiukuttaa, v*tuttaa, pistää itkemään tai aiheuttaa suurta mielipahaa. en kuitenkaan enää jää maleksimaan näihin tunnetiloihin, vaan yritän karistaa ne kannoiltani tai teen mitä pystyn muuttaakseni ne. jos en siihen pysty, hyväksyn ne ja jatkan elämääni. ei onnellisuus tarkoita sitä, että tuntee ainoastaan sitä yhtä vaaleanpunaista tunnetilaa tai sitä, että kieltää muiden tunteiden olemassaolon. mutta sitä suhtautumista niihin tunnetiloihin voi muuttaa, hallita tai opetella)
Iltapäivällä pidin yliopistolla vielä omat juoksukoulut aloittelijoille sekä pidemmälle edistyneille. Tällä viikolla yliopistolaiset voivat kokeilla ilmaiseksi vielä CrossFittiä, joogaa, kahvakuulaa ja vaikka mitä. Hienoa, kun tällaisia viikkoja järjestetään ja vielä hienompaa, kun opiskelijat ja yliopiston henkilökunta lähtevät niihin rohkeasti mukaan.
Juoksutaukoni koki myös inflaation viikonloppuna. Lauantaina kokeilin tunnin verran polven kestävyyttä sunnuntain juoksukouluja varten. Sunnuntaina tuli sitten juostua yhteensä kaksi tuntia molempien juoksukoulujen kanssa ja tänään oli nuo yliopiston juoksuryhmät. Polvi kestää ihan hyvin, varsinkin ripeämpää juoksua, jolloin juoksutekniikkani on huomattavasti parempi, ja polvennosto tulee automaattisesti. Nyt kuitenkin lyön jälleen juoksuhanat kiinni ja otan rennosti tämän kuun viimeiset päivät. Hanat avautuvat vasta lauantaina, jolloin alkaa virallinen treenikausi nimeltään "Kohti UTTF 2015" eli kohti Ultra Trail Tour Finlandia, joka on muuten Suomen ensimmäinen ultrapolkujuoksu-cup.
Huomenna pääsen jälleen uimahalliin, jossa tavoitteena on päästä vaparia jo 75m putkeen. Sitten puuttuukin enää Ironmanin uintiosuudesta 3725m. Pikkujuttu.
Liikunnallista viikkoa kaikille!
Ihailen asennettasi! Pyrin muuttumaan itsekin yhä enemmän positiivisempaan suuntaan. Välillä alakulo saa vallan esimerkiksi yhdeksi illaksi, mutta pääosin olen onnellinen. En olosuhteiden vaan oman suhtautumiseni takia.
VastaaPoistaKiitos! Valitettavasti joskus on niin, että olosuhteita ei voi muuttaa. Se oma asenne ratkaisee. Kiva kuulla, että olet pääosin onnellinen <3
PoistaAllekirjoitan täysin tuon positiivisen asenteen. Reilu vuosi sitten päätin omassa pienessä mielessäni, että "positiivisia asioita tapahtuu positiivisille ihmisille ja nyt mie alan positiiviseks". Ja täytyy sanoa, että mennyt vuosi oli AIVAN MAHTAVA. Ja mikä parasta, veljen vaimo kerran kysäisi, että mitä siule on tapahtunu kun oot muuttunu niin paljon. Oon kuulma paljon rennompi ja iloisempi. :) Positiivisuus kannattaa aina.
VastaaPoistaJEEEE! Kuulostaa hyvältä! Ja parasta kaikessa on, että tuo positiivisuus ei maksa mitään :) Kaikesta tulee niin paljon helpompaa.
PoistaVoin hyvinkin samastua sun fiiliksiin ja hieman tästä aiheesta liippasin itsekin blogissani. Kaikkien vaikeuksien jälkeen voi tulla aamu, kun oikeasti herää onnellisena, ja seuraavana aamuna ja niidenkin jälkeen. Silloin onni on alkanut löytyä itsestä sisältä, ei ulkoisista olosuhteista tai muista ihmisistä. Ja kun koittaa hetki, että on kiitollinen kaikesta kokemastaan, myös niistä epätoivon hetkistä, se tuntuu hyvältä.
VastaaPoistaHieno kirjoitus <3
Kiitos Jenny ja juuri näin, kuten kirjoitit. Sun kirjoituksista saa monesti lisäpotkua tulevaan päivään. Kiitos myös siitä <3 On hienoa oppia elämään päivä kerrallaan. Ennen odotin aina tulevaa ja aikaa, jolloin kaikki olisi paremmin. Yllättäen sitä ei tullut...
PoistaHyvin kirjoitettu Miia! :) Oon niin samaa mieltä sun kanssa tosta oman asenteen merkityksestä. Ei kaikki tosiaan ole aina ihanaa ja jeejee, vaan välillä *ituttaa, mutta jos asenne on sinne positiiviseen taipuvainen, niiin usein siitä *itutuksesta pääsee aika nopeasti eroon! :) Sun luento herätti varmasti paljon ajatuksia, ihanaa, että voit tehdä tollaisia osana sun työtä :) Tosi inspiroivaa!
VastaaPoistaKiitos Karoliina! Sinä olet itsekin näitä positiivisia, uusia nettituttavia, joiden päivityksistä saa paljon iloa ja energiaa. Jatka myös samaan tapaan <3
Poista