Uutta treenikautta odotellessa.

En millään malta odottaa tulevaa treenikautta, mutta nyt on vaan pakko. Kaksi viikkoa on kulunut Vaarojen Ultrasta ja jalat eivät ole vielä valmiit kovaan treenikauteen. "Juoksijan polvi"-oireet löytyvät nyt kummastakin jalasta. Toisesta lievänä ja toisesta vähän enemmän kuin lievänä, mutta päivä päivältä ne helpottavat. Tämä ei ole mikään paha tilanne, aika auttaa ja sitä minulla vielä on. Rullausta, salia, venytyksiä, hierontaa. Sieltä se ratkaisu löytyy.

Tällä viikolla tein myös päätöksen ja päätin satsata kunnon menopeliin. Viikko Kanariansaarilla vaihtui Cyclocross-pyörään. Nyt voin treenata tuntimääräisesti vielä enemmän ja samalla säästää polviani juoksun tärähdyksiltä. Voin ajaa kiertotietä töihin ja tulla juosten kotiin. Seuraavana päivänä voin jälleen juosta töihin ja tulla pyörällä kiertotietä kotiin. Tai tehdä yhdistelmätreenejä, jolloin pyöräilen kaupungin toiselle puolelle poluille ja parin tunnin hölkyttelyn jälkeen poljen jälleen kotiin. Voin myös hankkia kotiin rullat, jolloin voin polkea paikallani kotona. Ja talvipakkasilla, joista nyt en hirveästi välitä, voin sekä juosta matolla että polkea pyörällä kodin lämmössä.

Tottakai nyt sitten pitää opetella uimaan. Jo viime talvena uhosin meneväni uimahalliin, mutta en ikinä päässyt sinne asti. Nyt työtilanne sallii myös uintitreenien aloittamisen aamupäivisin, joten loppu on itsestäni kiinni. Tiedän, että se olisi kivaa. Palan innosta oppia uusia liikeratoja, uusia tekniikoita ja ylipäätänsä kokea jotain uutta. En ole nimittäin ikinä uinut vapaauintia. En edes koulussa. Olen sammakkonaisia ja uin sujuvasti koiraa. Osaan uida myös kissaa, vaikka sillä ei kovin nopeasti eteenpäin pääse. Osaan kellua selälläni ja uskallan pitää silmät auki veden alla. Pommi onnistuu. En uskalla hypätä pää edellä veteen, mutta se pelko on voitettavissa. Kyllä näistä lähtökohdista voi jo suunnitella vaikka mitä!  

Joten varmasti osallistun johonkin triathlon-kilpailuun ensi kesänä. Ihan vaan, koska se on varmasti aivan älyttömän kivaa! Ultrajuoksu ja triathlon sopivat harjoituksellisesti hienosti yhteen, joten en malta odottaa!

Perheen pienin teki myös eilen ensimmäisen kiinnityksensä urheilutoimintaan. Kahvakuula jaksoi Vaasan Sportin luistelukoulussa hienot 30min. ja äiti hihkui ylpeänä kaukalon vieressä, kun jälkikasvu otti luistimiin ensituntumaa. Puolen tunnin jälkeen Kuula halusi makkaralle, joten siirryimme kilpahalliin syömään makkaraa sekä katsomaan Suomi-sarjaa. Poistuessaan kaukalosta Kuula totesi: "Tullaan uudestaan". Ja mehän tullaan.  

Niin jännittävää! 

Ainakin äidistä.

Tänään on kahdet juoksukoulun treenit, joten pääsen juoksemaan pitkästä aikaa vesisateeseen.