Vaarojen rääppiäiset ja blogin tulevaisuus.

Nyt on kulunut viikko Vaarojen Ultralta ja elämä, etenkin se fyysinen, voittaa jälleen. Alkuviikko meni tuskaillessa kipeiden varpaiden kanssa. Kengät eivät menneet jalkaan ja kävely oli hankalaa. Rakkoja oli useampi ja kynsistä lähtee irti varmaan kolmisen kappaletta. Keskiviikosta sitten iski aivan järkyttävä väsymys. Kroppaan tuli myös aivan mieletön turvotus ja vaa'an mukaan ylimääräistä nestettä oli lähes neljä kiloa. Tähän osasyynä on kisan ympärillä muuttuneet ruokailutottumukset, kisan jälkeinen hyvin vähäinen ja levoton uni, keskeneräinen palautuminen ja varmasti myös flunssa, josta en ollut vielä täysin palautunut. Onneksi pystyin loppuviikosta nukkumaan hyvät yöunet ja ottamaan parina iltapäivänä päiväunet, joten ylimääräinen neste hävisi omaan tahtiinsa.

Eilen meni jo kumpparit jalkaan.

Suurin yllätys oli, että lihaskivut ovat hyvin vähäiset. Toisessa reidessä kireä jänne aiheutti kävellessä juoksijan polven oireita vielä loppuviikosta, mutta kropan kipupisteet olivat lähes tulkoon siinä. Kirjoittamisesta (ja älypuhelimen jatkuvasta näpräyksestä) aiheutuneet olkapääongelmat myös loistivat poissaolollaan, vaikka olen jokaisessa kesän kisassa kärsinyt sen tuomasta hartian väsymisestä. Mörökölli hieroi hartiaa yhtenä iltana ja totesi sen olevan parempi kuin vuoteen. Myös kisassa vaivannut polvi oli täysin ok. Tuo kisan jälkeinen kireä jänne tuntui juuri siinä "paremmassa" polvessa.

Kengätkin on ihan kunnossa Vaarojen jäljiltä. 

Mitä nyt vähän kurassa.

Alkuviikosta pidin yhteensä kuusi tuntia keppijumppaa. Ensimmäiset tunnit olivat "jokseenkin" jäykähköjä, mutta keskiviikkona homma sujui jo entiseen malliin. Salitreenin tein perjantaina ja muuten olen sitten vain ollut. Syke on edelleen hieman tavallista korkeampi, mutta sen tasaantumiseen menee helposti muutama viikko. Ensimmäinen juoksulenkki on vuorossa tänään, kun aloitan aloittelijoille tarkoitetun juoksukouluni. Lokakuussa tulen juoksemaan ainoastaan juoksukoulujen lenkit, jotka ovat 2-3 kertaa viikossa, jos maltan. Muuten käyn kolmesti viikossa salilla, pyöräilen, joogaan, keppijumppaan, metsäretkeilen Kahvakuulan kanssa, venyttelen ja yritän saada itseni uimahallille. Nyt nautitaan monipuolisesta liikunnasta unohtamatta sitä tulevaisuudessakaan!

Eilen oltiin pari tuntia metsässä Kahvakuulan 

ja Samin-chihun kanssa.

Ensi vuodeksi otin aikamoisen haasteen, kun ilmoittauduin NUTS Karhunkierrokselle. Matkana on vaatimaton 160km Rukalla, joka on siis ihan naurettavan vaativa matka. Mutta minä pidän haasteista ja minä pidän treenaamisesta. Seuraavat 7 kuukautta, alkaen marraskuusta, on pyhitetty tuolle matkalle. Ensi vuosi tulee muutenkin olemaan huikea, joten nyt on pidettävä paikat kunnossa ja pääkoppa virkeänä:

Maaliskuussa TranGranCanaria, Espanja 83km
Toukokuussa NUTS Karhunkierros, Ruka 160km
Heinäkuussa NUTS Midnight Sun Trail Ultra, Ylläs-Hetta 125km
Lokakuussa Vaarojen Ultra, Koli 86km.

Samalla osallistun Ultra Trail Tour Finlandiin, joka on kolmen osakilpailun ultracup. Nyt haetaan lisää kestävyyttä, jotta saan itselleni unelmien syntymäpäivälahjan vuonna 2017. Silloin haluan juhlia 40-vuotisjuhliani samalla, kun rämmin nelinkontin eteenpäin jossain päin maailmaa lähes pari kolme vuorokautta valvoneena. Hieman on bilettämisen määritelmä muuttunut viime vuosina, mutta voin kertoa, että olo on seuraavana päivänä ihan sama.  

Meistä toinen meni jälleen huomattavasti kevyemmin mäen alas.

Sitten toiseen asiaan, blogin tulevaisuuteen:

Viime aikoina monet tuntemani bloggaajat ovat lopettaneet bloginsa tai suunnittelevat sitä vakavasti. Se vie paljon aikaa (jos sitä kirjoittaa usein), se stressaa (pitäisi kirjoittaa useammin), siinä antaa helposti itsestään yksipuolisen kuvan (bloggaaja ei ole pelkkä heijaste blogistaan) ja jos haluaa menestyvän blogin (josta voi saada korvausta ym), sen eteen on oikeasti tehtävä töitä.

Itse olen jo pidemmän aikaa halunnut tehdä blogin suhteen jotakin, joten minä ajattelin tehdä nyt toisin. Jatkan blogiani, mutta päivitän sitä lähes päivittäin. Laitan siis lisää vettä myllyyn. Blogi tulee suuntautumaan entistä enemmän juoksemiseen, treenivinkkeihin ja motivaatioon. Pyrin kertomaan asioita aloittelijoille ja aloittelijoiden näkökulmasta, koska varsinkin teillä aloittelijoilla on suuri paikka sydämessäni. Teidän kanssanne olen tehnyt eniten töitä liikunta-alalla ollessani ja kuullut lukuisia tarinoita motivaation puutteesta liikuntavammoihin, jotka iskevät juuri innostuksen ollessa suurimmillaan. Haluan olla esimerkki, että lapsiperheessä liikkuminen voi olla hauskan kekseliästä ja joskus on tarpeen olla terveällä tavalla itsekäs. Haluan näyttää, että kovakin treenaaminen voi olla pirun hauskaa. Haluan osoittaa, että töitä tekemällä kaikki on mahdollista. Ja lukijoiden pyynnöstä, haluan myös kertoa teille tarkemmin treeneistäni ja matkastani kohti NUTS Karhunkierros 160km, kulkien TransGranCanarian kautta.

Tervetuloa mukaan seuraamaan tarinoita myös jatkossa!

Mukavaa sunnuntaita,
Miia