Mikki-hiiri merihädässä.

Tiistaina kävin uimassa ja jaksoin jo 350m vapaauintia putkeen. Jotenkin tuntui, että nyt tajusin hengittämisen paremmin, uin rauhallisemmin ja ehkä jalatkaan eivät roikkuneet niin painavina kohti altaan pohjaa. Tunnissa uin 2km, joten myös vauhti on hivenen parantunut, vaikka tyyli on kieltämättä vielä todellakin vapaa.

Uinnin jälkeen toinen korvani meni totaalijumiin. Ei auttanut yhdellä jalalla hyppiminen, ei korvan hakkaaminen tyynyyn, ei kämmenen imukupit, ei korvan ronkkiminen lukuisilla eri esineillä, ei korvatipat, ei korvasuihku, ei mikään. Seuraavan yön makasin sitten hereillä, koska korvassa tuntui ilkeä paine ja mikään asento ei tuntunut hyvältä. Asiaa ei myöskään helpottanut se, että keskiviikkona minun piti lähteä heti aamusta Tampereelle ja en millään ehtinyt jonottamaan Vaasan terveyskeskukseen. Kun vaiva oli todella ärsyttävä vielä tänäkin aamuna ja kuulo oli poissa, oli aika soittaa Koskiklinikalle. Sain onnekseni heti ajan ja puolen tunnin kuluttua molemmat korvani oli huuhdeltu auki. Monen vuoden vahat oli korvassa turvonneet veden ansiosta, ja koska en ollu käynyt veden alla vuosikausiin, ei siitä ollut ennen mitään vaivaa. Toisesta korvasta löytyi myös tulehdus.

Tuli siis kallis uintikerta. Olen nyt käynyt uimassa kolmesti ja rahaa on palanut reippaasti yli sata euroa välineisiin (uikkarit, uimalakki, uimalasit, korvatulpat), lääkkeisiin, lääkäriin ja sisäänpääsymaksuihin. Sitä paitsi sain niskani totaalijumiin, koska hypin pää vinossa yhdellä jalalla vuorokauden. Tänään siis maksoin myös hieronnasta.

Tätä harrastusta on aivan pakko jatkaa, koska tylsää tämä ei ainakaan näytä olevan. Sitä paitsi ultrajuoksu tuntuu tämän rinnalla ihan fiksulta harrastukselta.